Vauvahuuma, osa VI: Alvari & asusteet

 

Syksyllä tikuttelin vauvanvaatteita urakalla. Niinpä tämän vuoden ensimmäisen vauvan vaatteet ovat odotelleet käyttäjäänsä jo jonkin aikaa. Tämä vauva olikin "eri merkkiä" kuin muut tulokkaat. En ole kovin innostunut vaaleansinisestä, ja pikkulinnut lauloivat, etteivät tuoreet vanhemmatkaan ole, joten valitsin väriksi herkullisen omenanvihreän. Väri on ehkä aidoimmillaan postauksen ylimmässä kuvassa. (Valitettavasti en ole kovin hyvä kuvaaja enkä kuvankäsittelijä, ja lisäksi tuntuu, että tämä Blogger jotenkin vääristää värejä lisää.)

 

Myssy

Lanka: Drops Merino Extra Fine, 32 g

Puikot: 3 ja 3,5 mm

Koko: 86 silmukkaa

Poika sai samanlaisen myssyn kuin aiemmatkin vauvat; tämä on siis myssy numero 6 tällä ohjeella tehtynä. (Itse asiassa vuodenvaihteessa tein samalla mallilla vielä kaksi myssyä siskontytöilleni, jotka kasvavat ällistyttävää vauhtia. Harvaa ohjetta olen käyttänyt näin monta kertaa!)

 

Töppöset

Lanka: Drops Merino Extra Fine, 32 g

Puikot: 3 ja 3,5 mm

Koko: 3-6 kuukautta

Töppösistäkään ei ole mitään uutta sanottavaa. Malli on hyväksi todettu, joten sillä on kiva tehtailla töppösiä :)
 

Alvari

Lanka: Drops Merino Extra Fine, 125 g

Puikot: 3,5 mm

Muutokset: Laskin silmukkamäärät uusiksi, koska käytin paksumpaa lankaa.
Asettelin kaarrokkeen koristeraidat eri tavalla.
En tehnyt lainkaan raglanlisäyksiä kaarrokkeessa.
Tein nappilistat jälkeenpäin.

Takki sen sijaan oli jälleen uusi kokeilu. Tykkäsin tämän takin koristeraidoista, jotka tehtiin silmukoita nostamalla. Koska ne näyttävät vähän aalloilta, annoin takille nimen Alvari (parempi kuin Seamless Yoked Baby Sweater, eikö vain!).

Halusin käyttää paksumpaa lankaa kuin ohjeessa, joten silmukkamääriä oli muokattava. Näitä vauvan takkeja on nyt tullut tehtailtua enemmänkin, joten muokkaaminen ei tuottanut kauheasti päänvaivaa. Uskoakseni takki on sopiva suurin piirtein kahden kuukauden ikäiselle vauvalle.

Minusta alkuperäisen mallin kaarroke ei ollut kovinkaan nätti: ensin tehtiin koristeraidat ja niiden lomassa lisäyksiä samaan tapaan kuin kaarrokeneuleessa yleensä, mutta sen jälkeen tehtiinkin vielä raglanlisäyksiä. Jäin raglanlisäykset pois ja neuloin koristeraidat harvempaan, niin että alin tulee aivan kaarrokkeen alaosaan.

Täytyy sanoa, että kaikista tekemistäni vauvan takeista tämä on suosikkini. Nyt melkein toivoisin kavereilleni lisää lapsia (vaikka kaksosia tai kolmosia!), että pääsisin tehtailemaan näitä oikein urakalla ;) Uusia vauvoja ei kuitenkaan tietääkseni ole tällä hetkellä tulossa.

(En ole neulonut viikkokausiin silmukkaakaan, joten tähän blogiin on turha ihan hetkeen odottaa neuleaiheisia päivityksiä - tosin toivoisin saavani tänne jossain vaiheessa kuvia vuodenvaihteessa valmistuneesta valkoisesta Alpakkametsästä. Olen päättänyt olla kirjoittelematta tänne kovin henkilökohtaisia asioita, mutta mainittakoon nyt, että elämä on viimeisen vuoden aikana heittänyt eteen ikäviä yllätyksiä enemmän kuin laki sallii eikä voimia tällä hetkellä oikein riitä mihinkään ylimääräiseen. Jospa tässä kevään aikana asiat alkaisivat loksahdella kohdalleen, niin saataisiin taas elämä mallilleen!)

Ommeltua: puikkokotelot ja projektipussit

Halusin saada puikkoni järjestykseen. Etsyssä oli vaikka millä mitalla puikkokoteloita, mutta sitä täydellistä ei löytynyt. Oli hankalaa löytää koteloa, johon voisi laittaa sekä sukkapuikkoja ja pyöröpuikkoja, ja monissa ehdokkaissa oli väärä määrä taskuja. Niinpä päätin tehdä itse. Saisinpahan mieleisen - ja sitä paitsi ompeleminenhan on tosi kivaa (edellisestä kunnostautumisestani ompelun saralla oli jo lähes kolme vuotta aikaa ja aika oli kullannut muistot)! Päätöksen sinetöi amerikkalainen nettikauppa, jossa oli tyrkyllä vaikka minkälaisia ihania kankaita - kuinka kätevää onkaan tilata netistä, kun ei tarvitse vaivautua kangaskauppaan (paitsi siinä vaiheessa, kun tajuaa tarvitsevansa ompelulankaa ja kaikenlaisia muitakin tykötarpeita). Kun tarjolla oli ihania kankaita eikä hintakaan ollut mitenkään kohtuuton, niin tilasin kangasta puikkokotelon lisäksi myös projektipussukkaan - ja lupasin siskolleni, että ompelen hänellekin.

Tein viikkotolkulla erilaisia suunnitelmia ja laskelmia, ennen kuin raaskin kajota kankaisiin. Pelkäsin tekeväni jonkun peruuttamattoman virheen, jonka takia leikkelisin Atlantin tuolta puolen rahdatut kankaat käyttökelvottomaksi silpuksi. Eräänä päivänä lopulta levitin kankaat olohuoneen lattialle ja ryhdyin töihin. Mieleeni palautui välittömästi, että vaikka pidän kovasti matematiikan useimmista osa-alueista, niin geometria ei todellakaan lukeudu niihin - ja kaavojen suunnitteleminen ja kankaan leikkaaminen on nimenomaan sitä geometriaa. Seuraavaksi mieleeni palautui, etten todellakaan pidä puolaamisesta. Mieleeni palautui myös, että olen tosi huono käyttämään silitysrautaa. Ja mieleeni palautui, miten pitkäveteistä ompelukoneella surruttaminen loppujen lopuksi on.

Kaikesta huolimatta puikkokotelot kuitenkin syntyivät yllättävän kivuttomasti. Aikaa toki kului (arviolta 2-3 tuntia / kotelo), mutta tällä kertaa hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty eikä matkaan tullut mutkia. En esimerkiksi joutunut purkamaan kertaakaan! Koteloissa on pieniä taskuja sukkapuikoille - omassa kotelossani enemmän, siskon kotelossa vähemmän - ja isompia taskuja pyöröpuikoille. Silitettävä tukikangas tekee kotelosta jämäkän. Kotelo solmitaan kiinni satiininauhalla. Olisin halunnut tehdä yläreunaan jonkinlaisen taitettavan lipan, jonka ansiosta koteloa voisi kuljettaa ja käsitellä vähän huolimattomastikin ilman pelkoa puikkojen putoamisesta, mutta en onnistunut keksimään järkevää tapaa sellaisen toteuttamiseen. Lisäksi tajusin jälkeenpäin, että virkkuukoukut ovat lyhyempiä kuin sukkapuikot, eli niitä varten olisi pitänyt tehdä yksi matalampi tasku. Näiden epäkohtien (ja ajoittain kömpelön kädenjäljen) takia ei voida sanoa, että olisin saanut aikaan täydellisen kotelon. Kuitenkin ainakin itse tykkään omastani kovasti, ja sainpahan aikaan kotelon, jossa on juuri minulle optimoitu määrä taskuja.

Projektipussukat olivatkin sitten helppo nakki. Olen tehnyt sellaisia ennenkin, ja eihän siinä montaa työvaihetta ole - muutama hassu sauma, siinä kaikki. Ainoa hieman päänvaivaa tuottava asia oli pohjan muotoilu (taas sitä geometriaa!), mutta siitäkin selvittiin. Yksi pussukka vei aikaa vajaan tunnin. Pussukat on vuoritettu, ja niiden yläreunassa on kuja satiininauhaa varten.

Loppujen lopuksi tästä projektista jäi niin hyvä maku suuhun, että olen jo alkanut pohtia, mitä seuraavaksi ompelisin.

Jämälankaongelma

En tykkää ylimääräisestä tavarasta. Siksi minulla ei ole tapana ostaa lankaa varastoon. (Toki esimerkiksi viime syksynä ostin merinoa kerralla useampiin vauvaneuleisiin, mutta suunnittelin etukäteen, mitä neuloisin, ja yritin ostaa vain sen verran kuin arvioin tarvitsevani.) Vuosien varrella kellariin on kuitenkin kertynyt melkoinen laatikollinen jämälankoja, enkä ole tilanteesta kovin iloinen. Tässä taannoin raahasinkin jämälankalaatikkoni asuntoomme, jotta voisin tutkia sen sisällön ja käydä ongelmaan käsiksi.

 

7 veljestä on todennäköisesti helpoin hävitettävä. Sitä paitsi sitä on kertynyt selkeästi eniten. Isompia keriä (joista pari oli itse asiassa ihan korkkaamattomia) oli alkutarkastuksessa noin kahtakymmentä eri sävyä, yhteensä 1088 g. Lisäksi pienempiä nöttösiä oli noin 150 g. Luontevin käyttötarkoitus noille langoille on sukat; mielestäni 7 veljestä on sen verran karkeaa, ettei sitä voi oikein kuvitella käyttävänsä sellaisissa neuleissa, jotka tulevat suoraan iholle. (Voi, mitä tuskaa sen neulominen on, kun on kuukausitolkulla neulonut vain alpakkaa ja ihanan pehmoista merinoa!) Ajattelin neuloa sukkia, joissa on raitoja ja mahdollisesti pieniä kirjoneuleosuuksia, ja ostaa valkoista lankaa rauhoittamaan värien sekamelskaa.

Kun sukkapariin menee noin 100 g lankaa, kertyneistä langoista syntynee 15-20 sukkaparia riippuen siitä, kuinka paljon käytän jämälankaa ja kuinka paljon valkoista. Edessä on siis melkoinen urakka. Olen tilastoja, tavoitteita ja taulukoita rakastava suorittajatyyppi, ja juuri siitä syystä katson parhaaksi olla asettamatta minkäänlaisia tavoitteita tälle projektille. Haluan, että neulominen pysyy hauskana harrastuksena eikä siitä tule itkua ja hampaiden kiristelyä. Jos jämälankasukat alkavat tökkiä, neulon jotain muuta, ja jos neulominen yleensä alkaa tökkiä, pidän taukoa.