1.11.-26.12.2011
Lanka: Drops Karisma, 642 g
Puikot: 3,5 ja 4 mm
Omat muutokset: Laskin silmukkamäärät uusiksi,
tein rinnan kohdalle muotoilut lyhennetyillä kerroksilla,
aloitin sileän nurjan alempaa kuin ohjeessa
lisäsin vyötärömuotoilut,
tein hihojen kavennukset hieman eri tahdilla.
Marraskuun alussa aloittelin tänä neuletta kovin optimistisena. Alkusyksystä minulla oli kova neuletahti - Blackberry valmistui reilussa kolmessa viikossa ja ihana Alpakkametsä aika tarkalleen kuukaudessa. Ajattelin, että sama tahti jatkuisi - ja Kerreranhan piti esimerkiksi Blackberryyn verrattuna olla helppo nakki, sehän on lähes kokonaan pelkkää sileää neuletta. Luvassa olisi siis leppoisat ja rentouttavat kolme neljä viikkoa.
No, heti alussa meinasi iskeä tuskastuminen - ensimmäisissä viidessä kerässä oli peräti kahdeksan solmua. Kun kerällä on vain 50 m / 100 g, niitä pääteltäviä langanpäitä tulee ihan tarpeeksi muutenkin (pitäisi kai joskus opetella se Russian join). Meinasin jo heittää koko työn nurkkaan, mutta kuudennesta erästä eteenpäin solmuja ei onneksi juuri tullutkaan ja työ eteni jo mukavammin.
Mutta sitten muu elämä tuli ikävästi neuleharrastuksen tielle - monen sattuman summana neulomiselle ei jäänyt aikaa, energiaa eikä mielenkiintoa. Tekele jäi nurkkaan pölyttymään. Jossain vaiheessa alkoi tuntua, että ehkäpä neulominen voisi kuitenkin olla ihan rentouttavaa vaihtelua. Mallatessani keskeneräistä neuletta päälleni peilin edessä huomasin järkytyksekseni siinä REIÄN. Lanka oli ilmeisesti ollut jossain kohdassa sen verran heikkoa, että se oli katkennut. Inhoan parsimista enkä ole siinä todellakaan hyvä. En uskaltanut jatkaa neulomista ennen kuin reikä olisi paikattu, ettei se purkautuisi pahemmin. Siinä siis se rentouttava vaihtelu.
Kun elämä alkoi olla muuten mallillaan, kaivoin Kerreran esille ja päätin paikata reiän ja neuloa takin loppuun. Ja eihän siinä enää ollut mikään kova homma, puuttui vain toinen hiha ja "nappilista" - ja tietysti kaikkien niiden miljoonien langanpätkien päätteleminen (joka loppujen lopuksi on ihan rentouttavaa hommaa, jos taustalla on joko kivaa musiikkia tai joku kiinnostava radio-ohjelma - suosittelen Yle Areenaa!).
Kaiken kaikkiaan Kerrera on kyllä juuri sellainen malli, josta tykkään kovasti - se on aika yksinkertainen, mutta siinä on kuitenkin jotain pientä jännää, tässä tapauksessa double garter stitchillä tehdyt reunukset sekä huppu ja taskut. Vielä vähän lisäjännää on se, että huppu, taskut ja vartalon yläosa ovatkin sileän oikean sijasta sileää nurjaa. Double garter stitch (ohjevideo YouTubessa) ei mielestäni ollut ollenkaan vaikeaa, mutta tietysti aika työlästä. Alkuperäinen ohje ei oikein istunut minun kropalleni, mutta olen jo tottunut siihen, että joudun aina tekemään kaikenlaisia muokkauksia, ja ne sujuvatkin aika lailla rutiinilla. Rinnan muotoilu lyhennetyillä kerroksilla (katso Knittyn artikkeli) oli uusi kokeilu, ja se onnistui ihan kivasti. Tykkään muuten jostain syystä kovasti lyhennetyistä kerroksista, ja tässä niitä tuli tehtyä vähän joka paikassa: niin huppu, taskut kuin hihapyöriötkin muotoiltiin lyhennetyillä kerroksilla.
Vaikka sain tämän takin kuvattua nyt, tämä oli kovassa käytössä talvella ja tulee varmasti olemaan myös seuraavina talvina.
No, heti alussa meinasi iskeä tuskastuminen - ensimmäisissä viidessä kerässä oli peräti kahdeksan solmua. Kun kerällä on vain 50 m / 100 g, niitä pääteltäviä langanpäitä tulee ihan tarpeeksi muutenkin (pitäisi kai joskus opetella se Russian join). Meinasin jo heittää koko työn nurkkaan, mutta kuudennesta erästä eteenpäin solmuja ei onneksi juuri tullutkaan ja työ eteni jo mukavammin.
Mutta sitten muu elämä tuli ikävästi neuleharrastuksen tielle - monen sattuman summana neulomiselle ei jäänyt aikaa, energiaa eikä mielenkiintoa. Tekele jäi nurkkaan pölyttymään. Jossain vaiheessa alkoi tuntua, että ehkäpä neulominen voisi kuitenkin olla ihan rentouttavaa vaihtelua. Mallatessani keskeneräistä neuletta päälleni peilin edessä huomasin järkytyksekseni siinä REIÄN. Lanka oli ilmeisesti ollut jossain kohdassa sen verran heikkoa, että se oli katkennut. Inhoan parsimista enkä ole siinä todellakaan hyvä. En uskaltanut jatkaa neulomista ennen kuin reikä olisi paikattu, ettei se purkautuisi pahemmin. Siinä siis se rentouttava vaihtelu.
Kun elämä alkoi olla muuten mallillaan, kaivoin Kerreran esille ja päätin paikata reiän ja neuloa takin loppuun. Ja eihän siinä enää ollut mikään kova homma, puuttui vain toinen hiha ja "nappilista" - ja tietysti kaikkien niiden miljoonien langanpätkien päätteleminen (joka loppujen lopuksi on ihan rentouttavaa hommaa, jos taustalla on joko kivaa musiikkia tai joku kiinnostava radio-ohjelma - suosittelen Yle Areenaa!).
Kaiken kaikkiaan Kerrera on kyllä juuri sellainen malli, josta tykkään kovasti - se on aika yksinkertainen, mutta siinä on kuitenkin jotain pientä jännää, tässä tapauksessa double garter stitchillä tehdyt reunukset sekä huppu ja taskut. Vielä vähän lisäjännää on se, että huppu, taskut ja vartalon yläosa ovatkin sileän oikean sijasta sileää nurjaa. Double garter stitch (ohjevideo YouTubessa) ei mielestäni ollut ollenkaan vaikeaa, mutta tietysti aika työlästä. Alkuperäinen ohje ei oikein istunut minun kropalleni, mutta olen jo tottunut siihen, että joudun aina tekemään kaikenlaisia muokkauksia, ja ne sujuvatkin aika lailla rutiinilla. Rinnan muotoilu lyhennetyillä kerroksilla (katso Knittyn artikkeli) oli uusi kokeilu, ja se onnistui ihan kivasti. Tykkään muuten jostain syystä kovasti lyhennetyistä kerroksista, ja tässä niitä tuli tehtyä vähän joka paikassa: niin huppu, taskut kuin hihapyöriötkin muotoiltiin lyhennetyillä kerroksilla.
Vaikka sain tämän takin kuvattua nyt, tämä oli kovassa käytössä talvella ja tulee varmasti olemaan myös seuraavina talvina.
Tekstit
