Avoinna olevan kirjan kuvat: Riian zeppeliinihallit, joulukuu 2011.
Suhtauduin aluksi nihkeästi digikameroihin, mutta viitisen vuotta sitten katsoin parhaaksi antaa periksi. Alusta saakka olin sitä mieltä, että kuvat koneella eivät riitä vaan digikuvatkin pitää saada paperimuotoon. Jo muutaman vuoden ajan olen hoitanut tämän tilaamalla itse väsäämiäni kuvakirjoja. Mielestäni kuvakirjojen suunnitteleminen on paljon kivempaa kuin paperikuvien liimaaminen kansioihin (olen aina tykännyt leikkiä tietokoneella), ja kuvakirjoissa kuvat ovat huomattavasti tiiviimmässä muodossa kuin paksuissa albumeissa.
Kolme ja puoli vuotta sitten, kun suunnittelin ensimmäistä kuvakirjaani, vertailin vähän eri yrityksiä. Silloin valitsin Ifolorin, jonka suurin ansio oli selkeä ja helppokäyttöinen mutta monipuolinen suunnitteluohjelma. Myös hinta oli kilpailukykyinen, ja aika usein tulee tarjouksia (nytkin kaikki kuvakirjat näyttäisivät olevan 10% alennuksessa). En tiedä, ovatko muut yritykset kehittäneet suunnitteluohjelmiaan tai onko markkinoille tullut jopa uusia toimijoita, ja on hyvin mahdollista, että jollain toisella yrityksellä olisi parempi kuvanlaatu. Kannattaa siis varmasti vertailla, ennen kuin alkaa tehdä omaa kuvakirjaa. Tässä postauksessa kerron Ifolor-kuvakirjoista, koska muista minulla ei ole kokemusta. Mainos ei ole maksettu.
Yllä olevasta print screenistä näkyy vähän suunnitteluohjelmaa. Ohjelmasta löytyy paljon valmiita taustoja, sivun ulkoasuja (tapoja asetella kuvat ja tekstit), kehyksiä ja clip art -kuvia. Kuvat ja tekstit voi kuitenkin halutessaan asetella täysin vapaasti. Aloittelijalle on todennäköisesti helpointa valita ensin sivun ulkoasu ja sitten raahata siihen halutut kuvat ja kirjoittaa tekstit. Toisaalta suunnittelun voi aloittaa myös miettimällä, mitkä kuvat haluaa millekin sivulle mahduttaa, ja pohtia vasta sitten, miten kuvat oikein sommittelisi. Yhdelle sivulle mahtuu jopa 8 kuvaa. Kaikki tekemäni kuvakirjat ovat A4-kokoisia. Koko on mielestäni valokuvien sommittelun kannalta hieman hankala - kuvista täytyy yleensä leikata hiukan reunaa pois, jotta ne saisi aseteltua nätisti.
Ylemmän kirjan kuva: Aavasaksa, elokuu 2010.
Alemman kirjan kuvat: Jossain Karigasniemen ja Ivalon välillä, elokuu 2011.
Kuvakirjoistani kolme rakentuu kaveriporukan kesälomamatkan ympärille. Näihin valitsin kierrekannet, koska ne tekevät kirjasta helpon selailla (ja näitä kirjoja on selailtu paljon!). Tällaisissa kaveriporukan jutuissa kuvakirja on erityisen kätevä, koska riittää, että yksi ihminen suunnittelee kuvakirjan ja siitä voi sitten tilata jokaiselle oman kopion. Paperikuvien ja albumeiden aikaan jokainen olisi joutunut askartelemaan itse.
Ylemmän kirjan kuvat: Vanha Porvoo, kesäkuu 2010.
Kierresidotun kirjan huono puoli on, että sivut loppuvat herkästi kesken (tällä hetkellä maksimi on 84 sivua). Niinpä kootessani kuvakirjoja vuosilta 2010 ja 2011 jouduin valitsemaan liimasidotun kirjan. Päädyin pehmeäkantiseen versioon. Kuten yllä olevista kuvista näkyy, yhteen kuvaan voi käyttää kokonaisen sivun tai vaikka kokonaisen aukeaman.
Kierrekantisten ja pehmeäkantisten kuvakirjojen lisäksi olen tehnyt kaksi kovakantista kuvakirjaa, joista toinen näkyy yllä olevissa kuvissa. Kovakantinen kirja on hiukan hankala selailla mutta juhlava. Molemmat tekemäni kovakantiset kirjat tulivatkin lahjaksi. Vaikka itse sanonkin, niin mielestäni kuvakirja - vanhat, yhteiset muistot uudessa paketissa - on erinomainen lahja läheiselle ja sopii jopa sellaiselle ihmiselle, jolla on jo ihan kaikkea.