Onks toi sellanen Ifolor-kirja?

Avoinna olevan kirjan kuvat: Riian zeppeliinihallit, joulukuu 2011.

Suhtauduin aluksi nihkeästi digikameroihin, mutta viitisen vuotta sitten katsoin parhaaksi antaa periksi. Alusta saakka olin sitä mieltä, että kuvat koneella eivät riitä vaan digikuvatkin pitää saada paperimuotoon. Jo muutaman vuoden ajan olen  hoitanut tämän tilaamalla itse väsäämiäni kuvakirjoja. Mielestäni kuvakirjojen suunnitteleminen on paljon kivempaa kuin paperikuvien liimaaminen kansioihin (olen aina tykännyt leikkiä tietokoneella), ja kuvakirjoissa kuvat ovat huomattavasti tiiviimmässä muodossa kuin paksuissa albumeissa.

Kolme ja puoli vuotta sitten, kun suunnittelin ensimmäistä kuvakirjaani, vertailin vähän eri yrityksiä. Silloin valitsin Ifolorin, jonka suurin ansio oli selkeä ja helppokäyttöinen mutta monipuolinen suunnitteluohjelma. Myös hinta oli kilpailukykyinen, ja aika usein tulee tarjouksia (nytkin kaikki kuvakirjat näyttäisivät olevan 10% alennuksessa). En tiedä, ovatko muut yritykset kehittäneet suunnitteluohjelmiaan tai onko markkinoille tullut jopa uusia toimijoita, ja on hyvin mahdollista, että jollain toisella yrityksellä olisi parempi kuvanlaatu. Kannattaa siis varmasti vertailla, ennen kuin alkaa tehdä omaa kuvakirjaa. Tässä postauksessa kerron Ifolor-kuvakirjoista, koska muista minulla ei ole kokemusta. Mainos ei ole maksettu.

Yllä olevasta print screenistä näkyy vähän suunnitteluohjelmaa. Ohjelmasta löytyy paljon valmiita taustoja, sivun ulkoasuja (tapoja asetella kuvat ja tekstit), kehyksiä ja clip art -kuvia. Kuvat ja tekstit voi kuitenkin halutessaan asetella täysin vapaasti. Aloittelijalle on todennäköisesti helpointa valita ensin sivun ulkoasu ja sitten raahata siihen halutut kuvat ja kirjoittaa tekstit. Toisaalta suunnittelun voi aloittaa myös miettimällä, mitkä kuvat haluaa millekin sivulle mahduttaa, ja pohtia vasta sitten, miten kuvat oikein sommittelisi. Yhdelle sivulle mahtuu jopa 8 kuvaa. Kaikki tekemäni kuvakirjat ovat A4-kokoisia. Koko on mielestäni valokuvien sommittelun kannalta hieman hankala - kuvista täytyy yleensä leikata hiukan reunaa pois, jotta ne saisi aseteltua nätisti.

Ylemmän kirjan kuva: Aavasaksa, elokuu 2010.

Alemman kirjan kuvat: Jossain Karigasniemen ja Ivalon välillä, elokuu 2011.

Kuvakirjoistani kolme rakentuu kaveriporukan kesälomamatkan ympärille. Näihin valitsin kierrekannet, koska ne tekevät kirjasta helpon selailla (ja näitä kirjoja on selailtu paljon!). Tällaisissa kaveriporukan jutuissa kuvakirja on erityisen kätevä, koska riittää, että yksi ihminen suunnittelee kuvakirjan ja siitä voi sitten tilata jokaiselle oman kopion. Paperikuvien ja albumeiden aikaan jokainen olisi joutunut askartelemaan itse. 

Ylemmän kirjan kuvat: Vanha Porvoo, kesäkuu 2010.

Kierresidotun kirjan huono puoli on, että sivut loppuvat herkästi kesken (tällä hetkellä maksimi on 84 sivua). Niinpä kootessani kuvakirjoja vuosilta 2010 ja 2011 jouduin valitsemaan liimasidotun kirjan. Päädyin pehmeäkantiseen versioon. Kuten yllä olevista kuvista näkyy, yhteen kuvaan voi käyttää kokonaisen sivun tai vaikka kokonaisen aukeaman.

Kierrekantisten ja pehmeäkantisten kuvakirjojen lisäksi olen tehnyt kaksi kovakantista kuvakirjaa, joista toinen näkyy yllä olevissa kuvissa. Kovakantinen kirja on hiukan hankala selailla mutta juhlava. Molemmat tekemäni kovakantiset kirjat tulivatkin lahjaksi. Vaikka itse sanonkin, niin mielestäni kuvakirja - vanhat, yhteiset muistot uudessa paketissa - on erinomainen lahja läheiselle ja sopii jopa sellaiselle ihmiselle, jolla on jo ihan kaikkea.

100 % torture (nyppyjä rakkaudessa?)

Takana 90 nyppyä, 6 kerrosta, 3 päivää.

Edessä 126 nyppyä, 8 kerrosta, 4 päivää.

Oikea ranne huutaa armoa jo nyt - ja huuto voimistuu nyppy nypyltä. Pelkään ihan tosissani, että se kipeytyy niin, että siitä tulee pidempiaikainen riesa.

Mikähän sai minut luulemaan, että Echo Flower Shawl olisi mukava ohje, joka katkaisisi kivasti pitkään jatkuneen neulepläähin?

Aloitan tänään sukat, joilla rentoutan itseäni noiden kirottujen nyppyjen välissä. Jos ranne vain kestää, teen tuota huivia tasan kaksi kerrosta päivässä, jotta se etenisi ja saisin sen joskus valmiiksi, mutta en kyllä silmukkaakaan enempää. 

Ehkä seiskaveikan vyötteessä on lieviä ylisanoja, mutta joka tapauksessa tahdon saada jotain muuta ajateltavaa kuin NYPYT.

(Viime viikkoina on muutenkin mennyt pieleen kaikki, mikä suinkin voi mennä pieleen. Blogin kannalta oleellisimpana asiana se, että minä olen juuri nyt kameraton. (Sen sijaan joku epärehellinen ihminen riemuinnee suuresti hyvästä tuuristaan, kun sattui olemaan paikalla vain vuoden ikäisen kameran pudotessa omistajaltaan, ja nopeista reflekseistään, kun onnistui nappaamaan kameran itselleen sen omistajan huomaamatta. Jos kyseessä on se vanha pariskunta, jolta kysyin, ovatko he huomanneet kameraani, he voivat ylpeillä myös hyvällä pokerinaamalla ja erinomaisella röyhkeydellä.) No, eipä tässä paljoa ole kuvattavaakaan.)

Parsley, sage, rosemary and thyme

Toistaiseksi meillä kukkivat vain kaupan ruusut (ja itse asiassa nekin päätyivät jo biojätteeseen). Keittiössä juureksia pilkkoessani kuitenkin tajusin, että alkaa olla aika ryhtyä suunnittelemaan kevään istutushommia. Viime vuonna laitoimme ensimmäiset siemenet itämään 13. maaliskuuta, mutta tänä vuonna sen voisi tehdä pari viikkoa myöhemmin.

Nämä toteutuvat melko lailla varmasti:

• Kokeillaan, onnistuiko mansikoiden talvehtiminen. Jos ei onnistunut, todennäköisesti istutamme uusia.
• Tomaatteja meillä on ollut jo parina kesänä, ja on varmasti tänäkin kesänä, niin hyvältä ne maistuvat.
• Basilikaa täytyy ehdottomasti saada, niin hyvältä se maistuu ja niin paljon sitä tulee käytettyä.

Mutta lisäksi voisi harkita seuraavia:

• Muita yrttejä. Harmi, ettei keittiön ikkunalaudalle taida mahtua kovin montaa ruukkua. Tällä hetkellä minua houkuttaisivat ainakin rosmariini ja timjami (juuri tämä ajatus tuli mieleeni juureksia pilkkoessa, ja siitä tuli mieleeni myöskin tämän postauksen otsikko) ja kenties myös oregano.
• Porkkanaa meillä on ollut parina kesänä, mutta viime kesänä se jäi välistä.
• Viime vuonna mieheni haaveili sipulista, ja sipulillehan on aina käyttöä.
• Viime syksynä luin jostain lehdestä jonkun kasvattaneen raparperia parvekkeella. Raparperikiisseli ja -piirakka kyllä houkuttelisivat!

Pikkupöllö

Owlet - lapsen neulepusero

Lanka: Drops Lima, luonnonvalkoinen, 175 g

Puikot: 3 ja 3,5 mm

Omat muutokset: Muuttelin vähän silmukkamääriä

ja tein niskaan enemmän lyhennettyjä kerroksia.

Mitä neuleasioihin tulee, en ole ollut kovin esimerkillinen täti. Tässä nyt pienen ryhdistäytymisen tulos: pikkutytölle lämmikettä talveen. Lankana villa-alpakkasekoitus, eli pitäisi olla lämmin. Tätä ei ole tarkoitettu sisäkäyttöön vaan nimenomaan ulkoiluhaalarin alle lisälämmikkeeksi, koska lanka on käsinpestävää. Kovimmat pakkaset tosin taisivat sopivasti loppua juuri tänään sunnuntaina, kun sain tämän puseron valmiiksi.

Aloittelin tätä alun perin jo viime vuoden puolella, mutta olin koko lailla kyllästynyt koko neulomiseen tapeltuani Kerreran kanssa (kuvia ja selostus myöhemmin) ja tämänkin kanssa oli ongelmia. Ensimmäisestä versiosta oli tulossa valtavan iso, ja toisen version onnistuin aloittamaan väärällä langalla. Vasta neulottuani yhden kerän väärällä langalla ja toisen mokoman oikealla aloin katsella, että lankojen sävyero on melkoinen, ja huomasin, että lähemmin tarkasteltuna langat tuntuvatkin vähän erilaisilta. Tämä kolmas versio on ainakin siinä mielessä parempi, että se on tehty oikeasta langasta; koosta en osaa sanoa ennen huomista, mutta pelkään, että se saattaa kaikesta huolimatta olla vähän liian iso. Kokoasia oli joka lailla arpomista, koska käytin eri paksuista lankaa kuin ohjeessa ja koska typykkä on sirompaa mallia kuin ikäisensä keskimäärin. (Kasvunvarahan ei sinänsä haittaa, mutta sellainenkin skenaario on käynyt mielessä, että pusero saattaa olla kesällä sopiva ja ensi talvena jo vähän pieni.)

Ohje itsessään on kiva ja helppo, niin kuin on myös aikuisten pöllöpusero. Ja nuo kaarrokkeen pöllöt vain ovat niin söpöjä! Tällä kertaa en laittanut silmiksi nappeja vaan ompelin silmien kohdalle pienet "ristipistot" ruskealla langalla.

Suosittelen ohjetta lämpimästi. Mutta mitatkaa mukulanne ennen työn aloittamista ja katsokaa, ettei käsityökoriin ole eksynyt vieraita lankoja!

Helmikuu helistää eli neulojan unelmasää

Mitä tekee Hiiruska, kun mittari näyttää -20 astetta? Vetää tuulipuvun päälle, lähtee ulos riemusta kiljuen ja viihtyy siellä kokonaisen tunnin muun muassa pieniä pyrähdyksiä juosten ja hangessa kahlaten! En ole omistanut toppahousuja sitten ala-asteaikojen, ja toppatakkinikin vein kierrätyskeskukseen pari vuotta sitten todettuani, etten kuitenkaan tule sitä käyttäneeksi. Vannon kerrospukeutumisen ja etenkin villan nimeen. Tänään minulla oli tuulipuvun lisäksi päälläni seuraavat vaatekappaleet: laamapaita, pöllöpusero, paksut sukkahousut, tavalliset pitkikset, silkkivillapitkikset, pitkät polvisukat, päässä seitsemän veljestä -pipo ja sen päällä alpakkamyssy, kaulassa alpakkahuivi ja käsissä huovutetut lapaset ja niiden päällä seitsemän veljestä -lapaset. Eikä tullut kylmä! Erityisesti pitää kehua pitkiä polvisukkia, jotka jollain mystisellä tavalla pitävät varpaatkin ihanan lämpöisinä, ja tietysti uskomattoman lämmintä pöllöpuseroa. Lapaskombinaatioonikin olen varsin tyytyväinen. Tällaisilla ilmoilla olen todella iloinen neuleharrastuksestani - olen saanut jotain todella konkreettista aikaan, nimittäin vinon pinon villaneuleita, jotka pitävät minut lämpimänä kovallakin pakkasella!

Minä nautin arktisista olosuhteista, mutta kamerani ei. Itse asiassa se aluksi kieltäytyi yhteistyöstä kokonaan. Sitten sain neuvoteltua seuraavanlaiset ehdot:

• kamera kulkee taskun sijasta oikean käden lapasteni sisässä ja lisäksi käärin vielä vasemman käden lapaset päälle lisälämmikkeeksi (minä puolestani kuljin ilman lapasia, mutta kiitos pöllöpuseron sormillani ei ollut mitään hätää)
• en edes yritä käyttää zoomia tai mitään erityissäätöjä
• pidän kameraa päällä vain pari sekuntia kerrallaan - yritän jo ennen kameran päälle laittamista tähdätä sopivasti ja sitten laitettuani kameran päälle tarkistan kuvan sommittelun ihan pikaisesti ja yritän nopeasti tarkentaa sopivaan kohdaan

Sain kuin sainkin ikuistettua muutamia muistoja tältä ihanalta pakkaspäivältä, mutta kuvien laadussa on tietysti paljon toivomisen varaa. Hyvänä esimerkkinä alla oleva kuva, jossa olisi ollut kiva saada tarkennettua marjoihin. Automaattitarkennuksella ei onnistunut, vaikka yritin useamman kerran (aina kuvien välissä kamera lämmitteli hetken lapasten sisässä), ja käsintarkennusta ei pystynyt käyttämään, kun kamera ei pysynyt päällä montaakaan sekuntia kerrallaan. Seuraavalla kerralla pitää pukea kameralle jo lähtiessä omat lapaset!