9.1.2012

Vaihtelua ruokavalioon: kolmen ruokalajin illallinen








Lomalla päätimme kokeilla jotain ihan uutta: kolmen ruokalajin illallista. Sinänsä monet aterian elementeistä olivat vanhoja tuttuja, mikä oli ehkä näin ensimmäisellä kerralla ihan hyvä asia. Työnjaosta sen verran, että mies vastasi pihvinpaistosta ja kastikkeesta sekä avusti jälkiruoan teossa.

Alkuruoka

Jostain naistenlehdestä aikoja sitten napattu resepti: salaattipedillä parmankinkkuun käärittyjä vuohenjuustoviipaleita, jotka ovat käväisseet nopeasti uunissa. Kastikekin reseptissä olisi ollut, mutta sellaista en tällä kertaa viitsinyt tehdä. Salaattia syödessä kävi mielessä, että balsamico olisi sekä maistunut hyvältä että näyttänyt tyylikkäältä. Sellaisenaankin salaatti oli kuitenkin herkullinen ja herätteli ruokahalua kivalla tavalla. Yhdistelmää parmankinkku & vuohenjuusto täytyy ehdottomasti käyttää jatkossakin (ja minulla onkin jo idea siitä, mihin käyttäisin yli jääneen vuohenjuuston)!

Juomana pikkupullo kuohuvaa: Freixenet Cordon Rosado Brut. Tyylikäs väri ja hyvä maku. Sopisi mielestäni kesällä kevyen pääruoankin kanssa.

Pääruoka

Pihvit hyväksi todettuun tapaan - mitäpä muuta tuosta voi sanoa kuin että erittäin hyvää oli. Kaverina jo aiemmin kokeilemiani uunijuureksia ainoastaan sillä erotuksella, että päätin tällä kertaa jättää fetajuuston pois. Sopivat pihvin kanssa erinomaisesti, ja parsakaali antoi ihanasti vähän väriä annokseen. Punaviinikastike sen sijaan oli uusi kokeilu (edellisellä kerralla turvauduimme kaupan pussikastikkeeseen). Maussa ei ollut valittamista, mutta syystä tai toisesta kastike jäi koostumukseltaan perin vetiseksi.

Juomana Nero Negroamaro Cabernet Sauvignon. Jotenkin tämä ei nyt oikein iskenyt makuhermooni, olisin kaivannut jotain vähän luonteikkampaa.

Jälkiruoka

Tein seuraavan päivän tyttöjen iltaa varten vuoden takaa tuttua suklaahyydykekakkua. Koska halusin viedä sinne kokonaisen, leikkelemättömän kakun, keksin annostella täytteitä pieniin juomalaseihin tätä illallista varten. Näytti yllättävän hyvältä (ja olisi näyttänyt vielä paremmalta, jos suklaatäyte ei olisi jäänyt niin jämäkäksi) ja maistui tietysti erinomaiselta.

Huomioita

Tällaisen illallisen valmistaminen oli huomattavasti helpompaa ja stressittömämpää kuin olin kuvitellut. Kaiken kaikkiaan aikaa ei mennyt kahtakaan tuntia. Myöskään hintaa ei voi moittia - karkean arvioni mukaan aterian kustannukset jäivät 40-50 euroon, kun taas ravintolassa tästä setistä olisi saanut maksaa hyvinkin sata euroa. Huvikseni muuten laskin myös aterian kalorit, ja vaikka meillä ei voita ja oliivöljyä säästelty, kalorit jäivät murto-osaan siitä, mitä joidenkin ravintoloiden annokset sisältävät (alkuruoka 245 kcal, pääruoka 555 kcal, jälkiruoka 420 kcal).

Meistä molemmista oli hauskaa vaihtelua kokata välillä yhdessä, ja erittäin mukavaa oli välillä kattaa vähän hienommin (tosin kattamispuolessa on vielä opettelemista) ja pukeutua hienosti ihan kotioloissakin. Tätä siis harrastamme todennäköisesti tulevaisuudessakin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti