Lohi ja hunajaiset uunijuurekset

Innostuin tekemään vähän hienomman ruoan, jonka kanssa juotiin viiniä (Douce Nature Chardonnay, pehmeä maku, sopi meidän mielestämme tämän ruoan kanssa ihan hyvin) ja tarjottiin jälkiruokaakin.

Lohi ja hunajaiset uunijuurekset

Ohje: Lohen tein vanhalla tutulla reseptillä, jonka olen löytänyt joskus jostain lehdestä. Lohen pintaan leikataan viiltoja, joihin painellaan tomaattiviipaleita ja aurajuustoa. Maustetaan suolalla, pippurilla ja timjamilla. Paistetaan uunissa 175-200 asteessa puolisen tuntia.

Uunijuuresten ohje sen sijaan oli uusi tuttavuus. Tein sen verran muutoksia, että jätin pikkusipulit pois ja käytin mausteina suolaa, pippuria ja Provencen maustesekoitusta.

Vaikeusaste: Helppoa kuin heinänteko. Vähän kuorimista ja pilkkomista, mutta mitään erityistä ei tarvitse osata.

Valmistusaika: Valmisteluissa ei kauaa nokka tuhise (jätin juurekset melko isoiksi paloiksi, joten pilkkominen kävi nopeasti). Juurekset ovat uunissa lähes tunnin ja kalakin puolisen tuntia, joten aivan hetkessä ruoka ei valmistu, etenkään jos juurekset ja kala eivät mahdu uuniin yhtä aikaa.

Arvio: Tosi hyvää. Juurekset ovat kiva lisäke, ja ne sopisivat varmaan useammankin eri liha-/kala-/kanaruoan kanssa. Seuraavalla kerralla laitan yrttisekoitusta vähän maltillisemmin. Taidan myöskin laittaa vastaisuudessa vähemmän perunaa ja enemmän porkkanaa.

Jälkiruoaksi tein sitruunapannacottaa. Kaupassa tajusin, ettemme omista sitruspuserrinta, ja koska en viitsinyt ostaa sellaista, päädyin käyttämään aidon sitruunan sijasta Sicilia-sitruunamehua. Laitoin sitä noin 2 tl (tein vain puolikkaan annokseen; kokonaiseen annokseen olisin siis laittanut 4 tl), mikä oli liian vähän. Jälkiruoka ehti olla jääkaapissa vain noin 3 tuntia, mikä oli kyllä riittävä aika hyytymiseen. Maku olisi kuitenkin ehkä ollut parempi, jos pannacotta olisi ollut vähän viileämpää. Seuraavalla kerralla täytyy joko etsiä eri resepti tai tehdä monta asiaa toisella tavalla.

Silakkapihvit

Noloa myöntää, mutta en ole koskaan aiemmin tehnyt silakkapihvejä. Nyt oli ihan pakko kokeilla. (Perunamuusi on sentään vanha tuttu ja sitä meillä syödään melko useinkin.)

Silakkapihvit ja perunamuusi

Ohje: Netistä löytyi käsittämätön määrä eri ohjeita, joista tein oman sovelluksen. Ostin kaupan pakastealtaasta 600 g silakkafileitä (riittivät 4 annokseen) ja annoin sulaa yön yli jääkaapissa. Maustoin fileet suolalla ja pippurilla ja kierittelin kananmunassa ja korppujauhoissa. Asettelin kaksi filettä päällekkäin pihviksi. Joidenkin pihvien väliin laitoin maustamatonta tuorejuustoa. Paistoin pannulla voissa.

Perunamuusi samoin omasta päästä. Kuorin ja pilkoin perunat ja keitin ne pehmeiksi. Sitten lisäsin sekaan maitoa, voita ja suolaa ja vatkasin sähkövatkaimella kuohkeaksi.

Hinta: 1,60 euroa / annos

Vaikeusaste: Mitään erityisen vaikeaa tässä ruokalajissa ei ole, mutta perunoiden kuoriminen ja pilkkominen sekä silakkapihvien maustaminen ja paistaminen vaativat tietysti jonkin verran työtä.

Valmistusaika: Silakkapihvit valmistuivat alle puolessa tunnissa, perunamuusissa kesti hieman kauemmin. Pihvit on kätevä paistaa sillä välin kun perunat kiehuvat.

Arvio: Etenkin mies tykkäsi kovasti. Hyvää ja edullista perusruokaa, yksinkertaista ja konstailematonta. Joskus voisi kokeilla leivittää silakkapihvejä ruisjauhoilla, niin kuin joissain ohjeissa sanottiin.

Tästä se lähtee

Viime vuonna mansikat ja kirsikkatomaatit eivät menestyneet parvekkeellamme niin hyvin kuin olisimme toivoneet. Tänä vuonna aiomme kuitenkin yrittää uudestaan. Tällä kertaa taktiikkana on aloittaa esikasvatus sisätiloissa jo nyt maaliskuussa. Ostimme kuukausimansikkaa ja kirsikkatomaattia. Kirsikkatomaatin pitäisi olla oikein makeaa ja herkullista lajiketta.

Mansikansiemenet ovat niin pieniä, että tuntuu vaikealta uskoa, että niistä voisi oikeasti kasvaa mitään. Pakko se kuitenkin on uskoa. Tomaatinsiemenet ovat sentään jo vähän isompia.

Kylvimme siemenet aluksi pieniin muovisiin astioihin. Tänä vuonna kokeilemme alkuvaiheessa erityistä taimimultaa. Mansikat saavat olla muutaman ensimmäisen päivän kellarissa (ohjeessa käskettiin pitämään ne aluksi pimeässä ja viileässä), mutta tomaatit pääsivät heti ikkunalaudalle. Myöhemmin siirrämme taimet isompiin astioihin ja ulos parvekkeelle.

Sitten vaan odotetaan ja jännitetään, miten nämä lähtevät kasvamaan. Myöhemmin keväällä on luvassa lisää kylvöpuuhia.

Projekti Vaihtelua ruokavalioon

Tykkään laittaa ruokaa, mutta minulla on aika huono mielikuvitus. Niinpä meillä pyörii vuodesta toiseen sama ruokalista, joka sisältää ehkä viitisentoista eri ruokalajia. Nyt olen päättänyt, että alan testata uusia ruokalajeja vähintäänkin pari kertaa kuussa ja raportoida kokeiluni täällä blogissa.

Tästä alkaa projekti Vaihtelua ruokavalioon!

Graavilohikiusaus (linkki)

Omat muutokset: Pakastealtaasta tarttui vahingossa mukaan peruna-purjosekoitusta peruna-sipulisekoituksen sijasta. Mausteina käytin vain mustapippuria ja kuivattua tilliä. Pidin kiusausta uunissa lähes tunnin, kun tuntui, etteivät perunat meinaa kypsyä ollenkaan.

Hinta: 2,35-2,90 / annos (satsista tulee 4-5 annosta)

Vaikeusaste: Superhelppo!

Valmistusaika: Varsinaista työtä vain pari minuuttia (lohen pilkkominen ja aineiden sekoittaminen keskenään), odottelua noin tunti.

Arvio: Maistuu tosi hyvältä! Tämä pääsee pysyvästi meidän ruokalistalle.

Päivä jona minusta tuli aikuinen

Meillä on nyt ihka oikea astiasto. Tunnen itseni jotenkin aikuiseksi.

Kun menimme naimisiin yli puoli vuosikymmentä sitten, ei tullut mieleenkään laittaa lahjatoivelistalle astioita. Meillähän oli jo astioita! Osan niistä oli mies saanut lapsuudenkodistaan ja osa tuli eräältä ystävältä. Koska astiat olivat kahta eri valmistuserää, värisävyissä oli eroja ja leipälautasia oli kahta eri kokoa. Kolhuja ja lohkeamia oli runsaasti jo astioiden tullessa meille, mutta ihme kyllä suurin osa astioista selvisi meidän käsittelyssämme. Ainoastaan yksi iso lautanen meni rikki. Nämä astiat jatkavat nyt matkaansa kierrätyskeskukseen, ja toivottavasti sieltä eteenpäin uuteen hyvään kotiin, ehkä jonkun kotoaan muuttavan opiskelijan ensimmäiseksi astiastoksi.

Todennäköisesti on ihan hyväkin, ettei meidän tullut toivottua mitään astiastoa siinä vaiheessa. Maku on ehtinyt muuttua matkan varrella sen verran, että silloin ihanalta tuntunut astiasto ei olisi enää mieluisa. Mutta eihän siitä raaskisi luopuakaan, kun olisi kuitenkin lahjaksi saatu.

Jossain vaiheessa tyylitajuni alkoi kehittyä sen verran, että tein oivalluksen: nykyinen astiastomme ei ole mikään esteettisyyden multihuipentuma. Aloin katsella oikeita astiastoja. Arabian 24h:n muotokieli puhutteli, ja siihen aikaan siinä oli eri värivaihtoehtojakin. Ei kuitenkaan tullut ostettua. Pentikin Vanilja on joka tavalla aivan ihana, mutta hinta tuntui liian korkealta ja tuntui, etten osaisi tehdä siitä kaunista kattausta.

Väliaikaisratkaisuna kotiimme saapui ystävältä käytetty astiasto, alun perin Hobby Hallista tilattu. Rakastuin heti vihreään väriin ja iloisiin kukkakuvioihin. Astiastoon kuuluu syviä ja matalia lautasia, leipälautasia ja kahvikuppeja aluslautasineen 4 kappaletta kutakin. Tämä astiasto saa jäädä meille, ja se tulee jatkossakin olemaan se, jota käytämme arjessa eniten.

Muutama viikko sitten hoksasin jotain. Hoksasin, että tykkään Iittalan Teeman selkeistä linjoista ja etenkin sen oliivinvihreästä väristä. Ajattelin, että oliivinvihreää ja valkoista yhdistämällä voisi saada aikaan raikkaan kattauksen. Ainoana ongelmana oli, että oliivinvihreän Teeman valmistus on lopetettu vuoodenvaihteessa ja se oli jo myyty loppuun monista kaupoista. Sinnikkyys kuitenkin palkittiin, ja nyt minulla on kuin onkin unelmieni astiasto. (Vinkkinä muille kadonneiden astioiden metsästäjille: unohtakaa isot kaupungit ja isojen ketjujen liikkeet, etsikää pienten paikkakuntien halpatavaraliikkeistä.)

Näin yksi aikakausi on tullut päätökseen ja uusi alkaa. Meillä on nyt ihka oikea astiasto. Tunnen itseni jotenkin aikuiseksi.