21.11.2011

Muodin huipulla

Kaupoissa näkyy nyt paljon pitkiä palmikkoneuletakkeja, jotka on tehty paksusta langasta, usein jostain luonnonläheisestä väristä. Minäkin halusin omani. (Itse asiassa olen haaveillut tällaisesta jo vuosia, ja lisäkipinää sain vuosi sitten, kun Good Wifessa pääosan esittäjällä oli vähän samantapainen. Valitettavasti innostus on tullut aina liian myöhäisessä vaiheessa talvea - kevättä vasten on vähän turha alkaa tikuttaa suuritöistä talvineuletta. Mutta nyt olin kerrankin hyvissä ajoin liikkeellä!)





Blackberry-palmikkoneuletakki
1.-24.9.2011
Lanka: Drops Karisma, 775 g
Puikot: 3 mm ja 3,5 mm
Omat muutokset:Neuloin vartalon yhtenä kappaleena,
korvasin "berry stitchin" kaksoishelmineuleella,
tein takista paljon pidemmän kuin ohjeessa,
tein helmasta hiukan erilaisen.

Tämä valmistui uskomattoman nopeasti - reilussa kolmessa viikossa - kiitos sitkeän flunssan, joka esti minua tekemästä monia muita asioita.
Tästä piti tulla VAU-neule, mutta se jäi kuitenkin "ihan kiva" -tasolle. Syitä siihen:
  • Vaalea lanka näyttää jotenkin suttuiselta, etenkin kun tummat vaatteet kuultavat alta läpi.
  • En ottanut huomioon, että neuleesta tulee painava ja se venyy, joten yläosa on vähän epämuodostunut. Olen tyytymätön yläosaan myös siksi, että menin aloittamaan kaula-aukon kavennukset ohjeen mukaan, vaikka paremman lopputuloksen olisi saanut aloittamalla ne paljon myöhemmin.
  • Niin kuin vähän etukäteen epäilinkin, kaulus ei oikeasti asetu niin kivasti kuin ohjeen kuvissa. Paikkailin tilannetta ompelemalla sen paikalleen käsin, mutta lopputulos on aika lattea.
  • Hihoista tuli vähän turhan pitkät (ne tosin on ihan kätevä kääriä lyhyemmiksi)
Jep. Eiköhän tätä kuitenkin tule käytettyä, etenkin jos jossain vaiheessa saadaan oikea talvia ja pakkasia. Kaikista virheistään huolimatta tämä on kuitenkin aika näyttävä takki ja tuntuu tosi hyvältä päällä.

(Kuvia ottaessa täyteen talvivarustukseen sonnustautunut mieheni paleli hillittömästi, mutta minun oli pitkässä neuletakissani ihan lämmin. Huomatkaa myös tämän vuoden hääpäivälahjani: Riekerin saappaat, joissa on lammasvuori - uskomattoman pehmoiset ja lämpöiset!)

1.11.2011

Kas näin meillä neulotaan


Itse asiassa täällä olisi aika montakin neuletta pientä viimeistelyä ja valokuvausta vaille valmiina. Sormet syyhyävät kuitenkin jo uuden työn kimppuun. Oli pakko näpätä valokuva tästä näkymästä: kas näin Hiiruska aloittaa neuletyönsä. Huomatkaa paksu paperinippu (joka on jo ehditty sotkea paitsi omilla merkinnöillä myös niiden korjauksilla), mittanauha, kivan värinen tussi (tänään valitsin sinisen) ja ennen kaikkea funktiolaskin. Piakkoin näpyttelen ohjeesta itselleni kompaktimman version Wordilla (ei ole mitään järkeä selata kymmenen sivun ohjetta, kun kaiken voi tiivistää nätisti sivuun tai pariin), ja kunhan aloitan itse neulomisen, sekin tulee täyteen erilaisia merkintöjä.

Miksi kaikki tämä vaivannäkö? Koska olen täysin kykenemätön noudattamaan tarkasti valmiita ohjeita. Se on ehkä ihan hyvä asia, koska muun muassa löysän käsialani ja kurvikkaan olemukseni takia vaatteista ei välttämättä tulisi kovin pukevia, jos tottelisin ohjeita pilkulleen. Tällä kertaa työn alla on Kerrera. Näyttää siltä, että taas kerran säädän oikeastaan kaikki silmukkamäärät uusiksi (hypin koosta toiseen vähän sen mukaan, missä kohtaa olen menossa). Ohjeessa vain kavennellaan koko matkalla helmasta kainaloihin, mutta minä aion tehdä kunnon vyötärömuotoilut: ensin kavennukset ja sitten lisäykset. Hihojenkin kavennukset teen vähän eri rytmillä kuin ohjeessa. Lisäksi houkuttaisi kokeilla rinnan muotoilua lyhennetyillä kerroksilla ja ehkä muokata ohjetta niin, että sileä nurja ei alakaan kainaloista vaan jo alempaa. Taskut saatan jättää kokonaan pois.

Valmiista tekeleestä kuvia toivottavasti vielä tämän vuoden puolella (niin kuin niistä miljoonasta muustakin työstä, jotka kuvausta odottavat).

20.10.2011

Lahja

Olen viime aikoina saanut harvinaisen paljon lahjoja, ja ne ovat sattuneet vielä olemaan harvinaisen mukavia lahjoja, joille on todellakin ollut käyttöä. Tässä yksi, joka kosketti sydäntäni erityisesti.


Eräs pikku ystäväni ompeli minulle koulussa punaisen sydämen. Se on ilmeisesti fleeceä, ja täytteenä on vanua. Pykäpistot on ommeltu hyvin kauniisti ja siististi, mikä teki minuun suuren vaikutuksen (käsin ompeleminen ei todellakaan kuulu minun vahvuuksiini!).


Värinsä puolesta sydän sopisi kivasti keittiöömme. Toistaiseksi se kuitenkin on makuuhuoneen seinällä sellaisessa paikassa, että näen sen koko ajan, kun teen tietokoneella töitä työpisteessäni. Tuolle hyllylle olen kerännyt mustavalkoisia postikortteja rakastuneista pariskunnista, ja joukossa on myöskin hieman vapaamuotoisempi hääkuva minusta ja miehestäni (kaksi virallisempaa otosta löytyy olohuoneesta).

1.10.2011

Leipä




Kesällä meillä syödään paljon salaattia ja talvella paljon keittoa. Mielestäni molemmat vaativat kaverikseen tuoretta leipää. Tämänhetkinen suosikkileipäni on Namasten sekaleipä. Ohjeessakin todetaan, että reseptiä voi muunnella helposti, ja itse korvaan yleensä suuren osan vehnäjauhoista leseillä ja hiutaleilla. Tässä leivässä on ainoastaan yksi huono puoli - sen tekeminen on niin helppoa, että välillä mietin, voiko sitä kutsua leipomiseksi lainkaan!

Ohjeen mukaan taikinasta leivotaan neljä leipää, mutta itse olen yleensä jakanut taikinan kolmeen osaan. (Jos epäilen, että en saa koko taikinaa käytettyä lähipäivien aikana, teen sitä alun alkaenkin vain kolmanneksen.) Kolmanneksesta taikinaa saan leivän, joka riittää meille kahdelle ruoan kaveriksi kahdeksi päiväksi.  Olemme todenneet, että paras tapa saada leipä säilymään hyvänä seuraavaan päivään on kääriä se keittiöpyyhkeeseen - sillä tavalla se ei pääse kuivumaan liikaa mutta ei myöskään menetä rapeuttaan.

Ja oikean leivän kanssahan tarjotaan oikeaa voita.

29.9.2011

Sienikeitto

Pitkästä aikaa kokeilin keittiössä jotain uutta. Vaikka nettisurffailun perusteelta vaikutti siltä, etteivät rouskut ole parhain mahdollinen valinta sienikeittoon, päätin kuitenkin kokeilla.


Sienikeitto (ohje)

Omat muutokset: Käytin sieninä itse suolaamiani rouskuja ja laitoin niitä enemmän kuin ohjeessa. Vaihdoin margariinin voihin ja ruokakerman kuohukermaan. Persiljan jätin pois, koska viime hetkellä huomasin sen olevan loppu.
Hinta: Lähes ilmainen - arviolta 0,30 euroa / annos. Tietysti hintaa laski se, että sain sienet ilmaiseksi - kaupassa ne näkyvät olevan melko arvokasta tavaraa.
Vaikeusaste: Hyvin helppo. Tosin luuloni siitä, että keittoa olisi mahdoton polttaa pohjaan, osoittautui vääräksi. Sienet mokomat painuivat kattilan pohjalle ja paloivat kiinni, ja niiden pois raaputtaminen on uskomattoman työlästä.
Valmistusaika: Jos sienet ovat valmiiksi keittoon soveltuvassa kunnossa, keitto valmistuu 15-20 minuutissa. Minun piti ensin keittää sienet, jotta saisin niistä liiat suolat pois.
Arvio: Ihan järkyttävän hyvää! Ensi syksynä kyllä pitää päästä sienimetsälle, niin saa koko syksyn keitellä keittoa omista sienistä.

26.9.2011

Nöyryytetty hirvi (eli alpakkasetti talveksi)

Kokeilkaapa huviksenne ottaa huivista ja myssystä sellaisia kuvia, joissa naamanne ei näy koko maailmalle. Niin minäkin kokeilin - ja päädyin sitten lopulta tällaiseen eläinsuojelurikkomukseen.



Baskeri - ohje Vattumadon blogista
Lanka: Drops Alpaca kaksinkertaisena, 82 g
Puikot: 3 ja 3,5 mm
Muutokset: Aloitin 96 silmukalla.
 
Heartland - pitsihuivi
Lanka: Drops Alpaca, 84 g
Puikot: 4,5 mm
Huomioitavaa: Neuloin mallikerran II kolmesti.

Tein elokuussa tällaisen setin välipalatyönä, kun odottelin lankoja pitkään palmikkoneuletakkiin. Baskeri valmistui kahdessa päivässä ja huivi kuudessa. Baskeri oli jo varsin tuttua kauraa - hyödynsin samaa ohjetta peräti viidettä kertaa - ja huivimallinkin olin jo testannut kertaalleen aiemmin. Pari aiempaa baskeria olen koristellut virkatulla kukalla, mutta tällä kertaa jätin ainakin toistaiseksi koristeen tekemättä.

Tykkään kovasti Drops Alpacan pehmeydestä. Myös laaja värivalikoima on plussaa. Parasta on kuitenkin se, miten uskomattoman lämmintä alpakka on. Eipä ole korvia palellut kovillakaan pakkasilla sen jälkeen, kun siirryin 7 veljestä -pipoista alpakkaisiin. (Eikä hintaakaan voi moittia: tälle setille tuli hintaa alle 15 euroa, ja lankaa jäi vielä ylikin!)

21.9.2011

Suolasieniä aloittelijoille


Olen jo pitkään ajatellut, että olisi hienoa oppia sienestämään. Tänäkään syksynä siitä ei tullut mitään, kiitos sitkeän flunssan ja kaikenlaisten kiireiden. Mutta iloisena yllätyksenä saimme eräältä ystävältä reilun satsin erilaisia rouskuja ja kaupanpäällisiksi neuvoja siitä, mitä niille pitäisi tehdä: säilöä suolaamalla ja käyttää sitten sienisalaattiin. Neuvot tulivat tarpeen, sillä minulla ei ole kerrassaan mitään kokemusta sienistä.

Kas tässä ohjeet suolasieniin à la Hiiruska. Niiden valmistaminen käy käden käänteessä ja on suorastaan rentouttavaa puuhastelua, etenkin jos sattuu olemaan vielä toipilaana ja muutenkin hiukan väsynyt.

  1. Päätä ostaa litran lasipurkkeja samalla reissulla, kun teet koko viikon ruokaostokset Prismassa. Huomaa, että lasipurkit yleensäkin ovat melko vähissä (et ole ainoa, joka on syksyn tullen innostunut säilönnästä!). Tunge auton takakontti täyteen ostamiasi pakasteita ja lähde kiertelemään muita kauppoja siinä toivossa, että onnistuisit löytämään litran lasipurkkeja. Kilju riemusta siinä vaiheessa, kun ne viimein löytyvät (neljännestä kaupasta).
  2.  
  3. Käy kotimatkalla vielä lainaamassa vanhemmiltasi iso kattila. (Tämä kannattaa tehdä - on hyvä, että kaiken tämän sotkun jälkeen voi havaita tehneensä edes yhden fiksun asian.)
  4.  
  5. Kotiin päästyäsi voivottele aikasi sulaneita pakasteita ja aloita sitten sientenpuhdistusoperaatio. Sienten siivoaminen sinänsä ei ole mitenkään vaikeaa, mutta onhan siinä tietysti oma hommansa, mikäli niitä on paljon.
  6.  
  7. Värvää puoliso avuksesi. Kun toinen siivoaa sieniä, toinen voi jo aloitella keittourakkaa. (Internet kertoo, että sienten keittämistä kutsutaan ryöppäykseksi. Käytä tätä termiä, niin kuulostat asiantuntevalta.) Ystäväni neuvoi, että parhaaseen tulokseen näiden rouskujen kanssa pääsee, kun keittää niitä kahdesti 5 minuuttia ja vaihtaa veden välissä. Tuskastuttavan hidasta puuhaa, etenkin se osio, kun odotellaan, että vesi alkaisi kiehua. Puolikuntoisena ei ole herkkua viettää iltaa kattiloita vahtimalla.
  8.  
  9. Jossain vaiheessa voit tyrkätä lasipurkit 100-asteiseen uuniin.
  10.  
  11. Kun sienet ovat läpikäyneet ryöppäyskäsittelyn, huuhtele ne kylmällä vedellä ja puristele nesteet pois.
  12.  
  13. Muista, että sinun piti keittää suolaliuos. (Yleisesti netissä neuvotaan suolaamaan sienet hieman toisella tavalla, mutta ystäväni mukaan tällä suolaliuosmenetelmällä saa parhaat tulokset.) Tee liuosta varmuuden vuoksi reilu satsi, koska et tiedä, paljonko sitä tarvitaan. Sopiva suhde on 1,5 dl merisuolaa / 1 l vettä.
  14.  
  15. Vie sienet ja valtava suolavesikattila parvekkeelle jäähtymään ja rentoudu hetki lempitv-ohjelmasi parissa.
  16.  
  17. Toivo hartaasti, että säilöntäoperaation loppu hoituisi nopeasti, koska kello alkaa olla jo paljon ja väsyttää. Mene parvekkeelle tutkimaan sienten ja suolaveden tilannetta. Huomaa, että sienet ovat jäähtyneet hienosti mutta suolavesi on lähes tulikuumaa.
  18.  
  19. Yritä jäähdyttää suolavettä usein eri konstein. Pyydä lopulta wannabeinsinöörimiestäsi avuksi. Hän kehittää loistavan teknisen järjestelmän, jonka pitäisi jäähdyttää vesi alta aikayksikön. Yritä pidätellä huvittuneisuuttasi, sillä järjestelmä todellakin toimii!
  20.  
  21. Nyt saat jo melkein huokaista helpotuksesta: operaatio on viimeistä silausta vaille valmis. Kuumenna lasipurkkien kannet kiehuvassa vedessä ja ongi ne sieltä varovasti. Ota lasipurkit uunista. Lapioi sienet purkkeihin ja kaada päälle suolavettä. Sulje kannet tiiviisti, mutta varo polttamasta sormiasi.
  22.  
  23. Huomaa, että litran lasipurkkiin mahtuu vähän turhankin paljon sieniä mutta että purkki sen sijaan ei oikein mahdu jääkaappiin. Ymmärrä, että puolen litran purkit olisivat olleet paljon kätevämpiä (ja että niitä olisi tainnut löytyä ihan sieltä Prismasta).
  24.  
  25. Raivaa jääkaappiin tilaa sienipurkeille. Huokaise helpotuksesta, kun sienet ovat purkeissa ja purkit jääkaapissa. Kaadu sänkyyn ja nukahda samantien.
Sienet ovat tällä hetkellä jääkaapissa. En ole vielä uskaltanut tehdä niille mitään, mutta sienisalaattia pitäisi varmaan kokeilla jossain vaiheessa. Odotan jännityksellä!

18.9.2011

Kesän sukkasatoa

Minuun iski talvella syvä neulelama. Joulukuussa sain valmiiksi Parcelin, joka on aivan kertakaikkisen ihana mutta josta minulla ei vieläkään ole kuvia - ehkä sitten, kun otan sen taas käyttöön ilmojen viilettyä? Sen jälkeen aloittelin Drops Delightistä ylösalaisinraglankietaisupuseroa (mikä sanahirviö!), mutta se jäi kesken niinkin varhaisessa vaiheessa kuin yhden hihan jälkeen. Sitten ei huvittanut edes aloittaa mitään...

... kunnes tuli kesä. Jostain syystä innostun monesti sukkien neulomisesta kesällä, ja niin kävi nytkin. 7 veljeksestä syntyivät seuraavat viisi sukkaparia minulle ja miehelleni:



Rinsessa-sukat, joissa on käytetty valepalmikkoneuletta
(inspiraationa Ullan Rinsessa-setti)


Polvisukat hyväksi havaitulla omalla ohjeella


Ihan perusraitasukat (pitkästä aikaa!)



Miehelle vohvelisukat



Miehelle Aapelit

*    *    *

Talvella aloittamani kietaisupusero on edelleen kesken, vaikka sitä kesän mittaan tikuttelinkin. Nyt tarvitsisi enää neuloa muutama sentti ja sitten päätellä langanpäät. Uuttakin on jo puikoilla, nimittäin pidempi palmikkoneuletakki, jollaisesta olen unelmoinut jo pitkään.

31.8.2011

Suomen katolla

Vietimme nyt elokuussa kaksi viikkoa Pohjois-Lapissa.
En ole koskaan aiemmin ollut niin pohjoisessa.
Otimme 600 valokuvaa. Tässä niistä kymmenen.
(Ystävät ovat tervetulleita katsomaan lisää kuvia
ja kuulemaan, mitä kaikkea matkan varrella sattui.)

Inarijoki.
Vastarannalla näkyy Norja.
Rannalta löytyi lukemattomia kauniita kiviä.






Tenojoki.
Vasemmalla Norja, oikealla Suomi.
Kylmä päivä, mutta kaunis.
Korkeimmilla tuntureilla näkyi lunta.
Tällä samalla paikalla otimme myös kuvan,
jossa poseeraan mieheni ja veljeni kanssa.
Näyttää aivan siltä kuin meidät olisi vain photoshopattu kuvaan.
Maisema on suorastaan epätodellisen kaunis.


Auringonlaskun värit.
Aurinko muuten laski myöhään.
Yöt olivat vielä valoisat.
Tunturi lienee Norjan puolella.


Ihana suolampi.
Soita olisin halunnut kuvata enemmänkin.


Otsamo.
Nousussa kesti lähes tunti.
Meidät palkittiin mahtavilla näköaloilla.



Nyt haaveilen paluusta Lappiin.
Mieluiten kaamosaikana.
Ja olisi se ruskakin kiva nähdä.

30.8.2011

Puutarhan elokuu

Keittiössä kukkivat nyt ainoastaan tekokukat. Basilikat olivat käyneet jo vanhoiksi eivätkä jaksaneet enää sinnitellä. Tänä vuonna säilömme basilikan kuivattamalla. On muuten koko lailla voimakkaampi tuoksu kuin kaupan kuivatussa basilikassa!




Kirsikkatomaatti rehottaa edelleen. Tomaatteja on vaikka kuinka paljon, ja ne ovat yllättävän isoja.



Mansikka onnistui tänä vuonna erinomaisesti. Marjat ovat kohtuullisen isoja, ja makukin on nyt parempi kuin muutama viikko sitten. Raakileitakin olisi vielä vaikka kuinka paljon, mutta taitaa syksy tulla liian nopeasti. Sisällekään näitä ei oikein taida voida siirtää, kun ei ole sopivaa paikkaa, johon paistaisi aurinko mutta ei olisi liikaa vetoa. Nyt pitäisi alkaa hankkia tietoa talvehtimisesta - olisi kiva, jos ensi vuonna saataisiin mansikkaa ilman, että tarvitsisi aloittaa kaikkea ihan alusta.




Jääköhän tämä viimeiseksi puutarharaportiksi tältä vuodelta? Tehdään tähän jo varmuuden vuoksi pientä yhteenvetoa kuluneesta kesästä. Vähän harmittaa, että laiskuuden/saamattomuuden/kiireen vuoksi puutarhamme jäi tänä vuonna suunniteltua pienemmäksi. Erityisesti porkkanoita olisi ollut kiva saada. Toisaalta saamme kyllä olla tyytyväisiä siitä, että kaikki onnistui tänä vuonna erinomaisen hyvin (lukuunottamatta rucolaa, joka jostain mystisestä syystä ei kerta kaikkiaan vain suostunut kasvamaan tänä vuonna).

Ensi keväänä sitten uudet kujeet. Kuten jo mainitsin, mansikat olisi kiva saada talvehtimaan. Basilika on onnistunut hyvin jo kolmena kesänä ja maistunut meille hyvin, joten emmeköhän istuta sitä myös ensi keväänä. Toiveissa olisi nyt saada enemmän kasvatuslaatikoita, mutta se on sitten vielä vähän arvoitus, mitä niissä kasvatetaan. Ainakin olisi kiva saada hyötykasvien lisäksi myös jotain näyttävämpiä kukkia. Eräässä naistenlehdessä joku kertoi kasvattaneensa raparperia parvekkeella, ja sitä voisi olla kiva kokeilla. Tänä keväänä mieheni vähän haaveili sipuleista, joten niitäkin voisi varmaan harkita. Aika näyttää!

31.7.2011

Puutarhan heinäkuu




Mansikat ovat menestyneet tänä vuonna huomattavasti paremmin kuin viime kesänä. Kukkia on paljon, pieniä raakileita on paljon ja muutama kypsä mansikka on ehtinyt jo suuhun asti. Marjojen ulkonäkö on vähän hassu eikä makukaan mitenkään tajunnanräjäyttävä, mutta on se vaan mahtavaa voida napsia tuoreita marjoja omalta parvekkeelta!




Kirsikkatomaattejakin olemme jo päässeet maistelemaan. Tämä lajike on kypsänäkin aika kellertävän värinen, tosin nämä alimmassa kuvassa olevat ovat vielä raakoja. Kypsemmistä tomaateista ei nyt ole kuvia, koska ne piileskelevät lähellä seinää lehtien kätkemänä ja niistä on käytännössä mahdotonta saada kuvia. Nämä tomaatit kasvavat yllättävän isoiksi. Maku on hyvä ja voimakas.


Ja sitten tietysti vielä varsin eksoottisiin mittoihin kasvaneet basilikat. Mitä näistä nyt sitten voi sanoa? Jotkut ovat sanoneet, että heidän mielestään basilika on hankala kasvatettava. Meillä taitaa sitten olla vieläkin aloittelijoiden tuuria, vaikka tämä onkin jo kolmas kesä kun basilikaa kasvatamme. Muuten viljelytoimintamme on varsin pienimuotoista ja sen tuotosta riippuu vain naposteltavaksi, mutta basilikan suhteen olemme nyt omavaraisia (viime talvena tosin piti kertaalleen ostaa kaupasta basilikaa, kun öljyyn säilömämme basilikasilppu pilaantui ilmeisesti siksi, ettei korkki ollut tarpeeksi ilmatiiviisti kiinni - tänä vuonna täytyy satsata säilöntätarpeisiin).

29.7.2011

Syksysimulaatio





Tänään saunan jälkeen suoritin parvekkeella syksysimulaation. Siihen sisältyi neljä tärkeää elementtiä:

1) Puttipajan toffeentuoksuinen kynttilä. En muistanutkaan, miten hyvältä kynttilä voi tuoksua. Nyt iski kynttilänostohimotus! (Kunhan nyt saisi loput viimetalvisista poltettua loppuun ensin...)

2) Pirkan karpalon ja kerman makuinen rooibostee. Olen juonut tätä erään ystäväni luona muutaman kerran ja ajatellut, että tätä pitäisi ostaa meillekin, mutta kun asioin K-kaupoissa niin harvoin, niin se on aina unohtunut. Nyt pari viikkoa sitten viimein muistin asian eräällä öisellä huoltoasemareissulla (iski äkillinen nuudelinhimo, onneksi on huoltoasemat!). On muuten hyvä maku ja edullinen hinta.

3) Uusin numero viime vuonna aloittaneesta Pähkinä-tehtävälehdestä. Rakastan logiikkatehtäviä, mutta olen korviani täynnä sudokuja. Tämä kahden kuukauden välein ilmestyvä lehti tarjoaa ihanan valikoiman mitä erilaisimpia tehtäviä. (Katso Facebook-sivut täältä ja talvella ilmestynyt ilmainen näytenumero tästä, ja jos tykkäät, käy ihmeessä ostamassa, että lehti saa lisää lukijoita ja sen ilmestyminen voi jatkua.)

4) Upouudet villasukat. Keväällä kärsin pitkällisestä neulejumista, mutta nyt heinäkuussa olen saanut aikaiseksi viisi paria villasukkia (lopuista ehkä kuvia myöhemmin, kunhan saan loputkin langanpäät pääteltyä). Tänään otin käyttöön nämä ihanan perinteiset raitasukat 7 veljeksestä. Pohjavärinä vaaleanpunainen, joka on nyt poistunut valikoimista, ja raidat luonnonvalkoista ja tummanharmaata.