Meillä oli työntäyteinen viikonloppu: leivoimme kaksi täytekakkua. Ensimmäinen oli tilattu muistotilaisuuteen (ensimmäinen kerta, kun meiltä on pyydetty kakkua niin hienoon tilaisuuteen), toisen teimme meillä järjestettävään pieneen illanviettoon.
Ensimmäisen kakun kanssa halusimme pelata varman päälle, joten pitäydyimme vanhassa tutussa. Kakku oli pellin kokoinen. Se koottiin kolmesta 4 munan kääretorttulevystä (koska meiltä pyydettiin gluteenitonta kakkua, käytimme jauhoina ainoastaan perunajauhoja). Täytteinä oli
Hellapoliisin mustikka- ja vadelmatäytteet, molempia 1,5-kertainen annos. Päälle Flora Vispiä (täysi kunnia pursotuksista kuuluu miehelleni) ja kaupasta ostetut marsipaaniruusut. Tästä on tykätty aiemmin ja tykättiin nytkin.
Tämän kakun leipominen ei todellakaan mennyt niin kuin sen olisi pitänyt. Minulla oli perjantaina kiire päivä ja mieheni oli luvannut lopettaa työt hyvissä ajoin, että saisimme kakun tehtyä. Illaksi meillä oli sovittuna yksi meno, ja elättelin toiveita, että saisimme kakun tehtyä ennen sitä. Miehellä kuitenkin venähti töissä useita tunteja oletettua pidempään (onneksi hän sentään tajusi tulla kotiin Kotipizzan kautta). Kakkupohjien leipominen onnistui melko hyvin, mutta olin sen verran väsynyt, että unohdin kolmannen pohjan uuniin. Aluksi unohdin myös uunin päälle, mutta jossain vaiheessa hoksasin käydä napsauttamassa sen pois päältä. Kun aloimme kasata kakkua, ihmettelin missä kolmas pohja on, ja uunistahan se löytyi. Se ei ollut palanut pahasti mutta oli kuitenkin sen verran kuiva, että päädyin hävittämään sen ja tekemään tilalle uuden. Myöskin täytteiden kanssa oli pientä ongelmaa. Sain mustikoilla aikaan mahtavan sotkun (en huomannut, että pakastepussit vuotivat), mutta mies ehti siivota jäljet ennen kuin sain otettua tilanteesta valokuvaa.
Ongelmitta ei selvitty myöskään seuraavana päivänä, kun koristelimme kakun juhlapaikalla: mies onnistui kippaamaan kermaa päälleen. Onneksi olin viime tingassa hoksannut napata mukaan esiliinan, joten miehen juhlavaatteisiin tuli vain pari pientä roisketta, jotka sai helposti puhdistettua pois. Lattian siivoamisessa olikin sitten kovempi työ.
Illanviettoon tekemämme kakku olikin sitten uusi kokeilu. Tämän kakun teimme kahdesta unelmatorttulevystä, eli lisäsimme peruskääretorttutaikinaan pari ruokalusikallista kaakaojauhetta. Ensimmäisenä täytteenä oli mangomousse (Flora Vispi + maustamaton tuorejuusto + 2 prk mangoa soseutettuna + 7 liivatetta) ja toisena vaniljamousse (Flora Vanilla + vaniljanmakuinen tuorejuusto + 4 liivatetta). Päälle tein suklaakuorrutteen (200 g tummaa suklaata sulatetaan 1,5 dl:aan lähes kiehuvaksi kuumennettua kuohukermaa). Kuorrute maistui hyvältä ja oli pehmeä ja helppo leikata, mutta jostain syystä siihen tuli rumia kökkäreitä. Reunoilla oli taas pursotukset Flora Vispistä.
Alimmaisessa kuvassa näkyy mieheni taiteilema kehikko. Sitä tarvittiin, koska täytteet ovat ennen hyytymistään melko löysiä. Pyöreät kakut kokoamme tuorekelmulla vuorattuun kakkuvuokaan ja kumoamme siitä tarjoilulautaselle seuraavana päivänä, mutta nämä suorakaiteen muotoiset kakut kokoamme suoraan tarjoilulautasen virkaa toimittavalle pellille ja tuemme ne pahvikehikoilla. Nyt olemme kyllä vakavasti alkaneet harkita säädettävän reunavuoan ostamista - sellainen säästäisi kummasti sekä aikaa että hermoja.
En ole suklaakakkujen ystävä, mutta muut tuntuivat tykkäävän tästä kakusta (etenkin mieheni, joka on jo pitkään ruinannut, että tekisimme suklaakakkua). Kaipa tätä voisi tehdä toistekin.
Illanvietossamme tarjosimme kakun lisäksi pienenä suolaisena Väinämöisen palttoonnappeja, joissa oli päällä kylmäsavulohitäyte ja koristeena tilliä. 400 g crème fraichea + 400 g ruohosipulituorejuustoa + 450 g kylmäsavulohta oli juuri sopiva määrä täytettä isolle pussilliselle palttoonnappeja. Nappeja syötiin hyvää vauhtia, ja vieraiden lähdettyä ahmaisin viimeiset alta aikayksikön.
Tekstit
