Aurinkoinen - lämmöllä tehty

Ihan rehellisesti sanottuna en osaa ommella. Koulun käsityötunneilla tietysti tehtiin jotain. Peruskouluikäisenä tein muistaakseni lisäksi neljä vaatekappaletta kotona. Sen jälkeen olen vain ommellut verhoja ja lyhennellyt housuja. Jostain kumman syystä me siskoni kanssa kuitenkin päätimme viime talvena, että tekisimme yhdessä kestovaippoja hänen esikoiselleen, joka siinä vaiheessa vielä potki mahassa. Kun olimme ostamassa kankaita ja muita tarvikkeita, siskoni vieläpä väitti myyjälle, että olen tosi taitava kaikissa käsitöissä.

Aloitimme ompeluprojektin vanhempiemme luona, koska siellä on ompelukoneen lisäksi myös saumuri. Sisko oli tulostanut netistä vinon pinon kestovaippoihin liittyvää tekstiä. Teimme vaippoja kahdella eri kaavalla, toinen taisi olla Kestovaippayhdistyksen ja toinen Ottobren. Jonkin aikaa meni pähkäillessä, miten kaikki oikein menee. Sitten ryhdyimme töihin. Pääasiallisesti sisko leikkasi kankaita ja minä ompelin. 

Työskentelimme koko päivän. Sisko tuskaili, miten vaikeaa on saada leikattua oikeanlaisia kappaleita. Minä pähkäilin, miten kappaleet oikein pitäisi liittää yhteen. Ompelukone kränäsi, ja saumuri päätti lopulta mennä rikki. Välillä piti purkaa. PUL on hankala materiaali: jotta sen vedenpitävyys säilyisi, siihen ei saisi tehdä turhia reikiä, ja siksi muun muassa nuppineulojen käyttöä pitäisi välttää. Coolmax on aivan ihme tavaraa, venyy ja vanuu joka suuntaan, ja siitä on jokseenkin mahdotonta saada leikattua oikean kokoista ja muotoista palaa. Puuvillavelourilla näyttää olevan ikävä taipumus imeä itseensä pölyä ja mikrokuitufrotee tuntuu ihan kamalalta sormissa. Useamman työn tunnin jälkeen saimme peräti yhden vaipan valmiiksi. Vitsailimme, että olemme niin taitavia, että voisimme alkaa elättää itsemme ompelemalla kestovaippoja. Tuotemerkkimme nimi olisi Aurinkoinen ja mainoslauseena voisi olla "Lämmöllä tehty".

Emme luovuttaneet. Toisena päivänä uurastimme taas koko päivän. Koska saumuri oli rikki, emme menneet vanhempiemme luo vaan ompelimme minun ompelukoneellani. Tällä kertaa saimme valmiiksi jo useampiakin vaippoja (osasta tosin ei enää paljoa puuttunutkaan). Ompelin vielä itsekseni kolmantena päivänä vaippoihin lisäimuja ja lisäksi kestositeitä ja -liivinsuojia.

Loppujen lopuksi täytyy sanoa, että sain hommasta jopa masokistista nautintoa. Tuntuu hyvältä saada aikaan jotain, vaikka se olisikin monen tuskan takana. Näistä vaipoista tuli loppujen lopuksi ihan kohtuullisen hyvän näköisiä (paremman näköisiä olisi tietysti tullut, jos saumuri olisi ollut käytössä koko ajan) ja ennen kaikkea yllättävän hyvin istuvia ja toimivia. Näin ollen voimme vetää sen johtopäätöksen, että kestovaippojen ompeleminen onnistuu kuin onnistuukin myös noviisilta. Mutta sekä helpoimmalla että halvimmalla pääsee, jos unohtaa ompelemisen ja turvautuu Huuto.netiin.

Norsu- ja peikkokangas ovat PULia, punainen ja oranssi kangas coolmaxia, ruskea puuvillavelouria ja vihreäraidallinen bambujoustofroteeta. Imuissa käytettiin bambupuuvillafleeceä ja mikrokuitufroteeta. Siteissä on päällimmäisenä flanellia. Pikkuhousunsuojissa on ohuen kuvioflanellin lisäksi kaksi kerrosta paksumpaa flanellia. Siteissä on kuvioflanellin alla vanhoista pyyhkeistä leikattuja imuja, paksumpaa flanellia ja alimmaisena PUL.