30.11.2010

Aurinkoinen - lämmöllä tehty

Ihan rehellisesti sanottuna en osaa ommella. Koulun käsityötunneilla tietysti tehtiin jotain. Peruskouluikäisenä tein muistaakseni lisäksi neljä vaatekappaletta kotona. Sen jälkeen olen vain ommellut verhoja ja lyhennellyt housuja. Jostain kumman syystä me siskoni kanssa kuitenkin päätimme viime talvena, että tekisimme yhdessä kestovaippoja hänen esikoiselleen, joka siinä vaiheessa vielä potki mahassa. Kun olimme ostamassa kankaita ja muita tarvikkeita, siskoni vieläpä väitti myyjälle, että olen tosi taitava kaikissa käsitöissä.

Aloitimme ompeluprojektin vanhempiemme luona, koska siellä on ompelukoneen lisäksi myös saumuri. Sisko oli tulostanut netistä vinon pinon kestovaippoihin liittyvää tekstiä. Teimme vaippoja kahdella eri kaavalla, toinen taisi olla Kestovaippayhdistyksen ja toinen Ottobren. Jonkin aikaa meni pähkäillessä, miten kaikki oikein menee. Sitten ryhdyimme töihin. Pääasiallisesti sisko leikkasi kankaita ja minä ompelin. 

Työskentelimme koko päivän. Sisko tuskaili, miten vaikeaa on saada leikattua oikeanlaisia kappaleita. Minä pähkäilin, miten kappaleet oikein pitäisi liittää yhteen. Ompelukone kränäsi, ja saumuri päätti lopulta mennä rikki. Välillä piti purkaa. PUL on hankala materiaali: jotta sen vedenpitävyys säilyisi, siihen ei saisi tehdä turhia reikiä, ja siksi muun muassa nuppineulojen käyttöä pitäisi välttää. Coolmax on aivan ihme tavaraa, venyy ja vanuu joka suuntaan, ja siitä on jokseenkin mahdotonta saada leikattua oikean kokoista ja muotoista palaa. Puuvillavelourilla näyttää olevan ikävä taipumus imeä itseensä pölyä ja mikrokuitufrotee tuntuu ihan kamalalta sormissa. Useamman työn tunnin jälkeen saimme peräti yhden vaipan valmiiksi. Vitsailimme, että olemme niin taitavia, että voisimme alkaa elättää itsemme ompelemalla kestovaippoja. Tuotemerkkimme nimi olisi Aurinkoinen ja mainoslauseena voisi olla "Lämmöllä tehty".

Emme luovuttaneet. Toisena päivänä uurastimme taas koko päivän. Koska saumuri oli rikki, emme menneet vanhempiemme luo vaan ompelimme minun ompelukoneellani. Tällä kertaa saimme valmiiksi jo useampiakin vaippoja (osasta tosin ei enää paljoa puuttunutkaan). Ompelin vielä itsekseni kolmantena päivänä vaippoihin lisäimuja ja lisäksi kestositeitä ja -liivinsuojia.

Loppujen lopuksi täytyy sanoa, että sain hommasta jopa masokistista nautintoa. Tuntuu hyvältä saada aikaan jotain, vaikka se olisikin monen tuskan takana. Näistä vaipoista tuli loppujen lopuksi ihan kohtuullisen hyvän näköisiä (paremman näköisiä olisi tietysti tullut, jos saumuri olisi ollut käytössä koko ajan) ja ennen kaikkea yllättävän hyvin istuvia ja toimivia. Näin ollen voimme vetää sen johtopäätöksen, että kestovaippojen ompeleminen onnistuu kuin onnistuukin myös noviisilta. Mutta sekä helpoimmalla että halvimmalla pääsee, jos unohtaa ompelemisen ja turvautuu Huuto.netiin.





Norsu- ja peikkokangas ovat PULia, punainen ja oranssi kangas coolmaxia, ruskea puuvillavelouria ja vihreäraidallinen bambujoustofroteeta. Imuissa käytettiin bambupuuvillafleeceä ja mikrokuitufroteeta. Siteissä on päällimmäisenä flanellia. Pikkuhousunsuojissa on ohuen kuvioflanellin lisäksi kaksi kerrosta paksumpaa flanellia. Siteissä on kuvioflanellin alla vanhoista pyyhkeistä leikattuja imuja, paksumpaa flanellia ja alimmaisena PUL.

28.11.2010

Vaatekomeroni historiaa V: Green is the new pink

Pitkään lempivärini on ollut vaaleanpunainen. Vihreää en ole osannut käyttää juuri ollenkaan. Mutta viime keväänä tapahtui muutos...





Tangled Yoke Cardigan - palmikkoneuletakki
28.2.-2.4.2010
Lanka: Drops Silke-tweed, pistaasi, 300 g
Puikot: 2,5 mm

Kuten tavallista, laskeskelin lähes kaikki silmukkamäärät uusiksi. Minulla on aina vähän eri neuletiheys kuin ohjeessa, ja lisäksi joudun muokkaamaan ohjeita istuvuuden parantamiseksi.

Tangled Yoke jatkaa samalla linjalla kuin melkein kaikki puseroni ja takkini - muuten hyvin helppo ja yksinkertainen, mutta yksi näyttävä yksityiskohta, tässä tapauksessa kaarrokkeen upea palmikkokuvio. Mielestäni tässä on kaikki kohdallaan, jokainen yksityiskohta on mietitty. Palmikkokuvion lisäksi minua ilahdutti hieman erilainen "joustinneule" helmassa ja hihansuissa (2 oikein, 2 aina oikein) ja nurjilla silmukoilla tehdyt valesaumat.

Langasta mainittakoon sen verran, että se oli karheaa ja kuivatti käsiä aivan uskomattoman paljon. Käsirasvaputkilo kulki kaikkialle keskeneräisen neuletyön mukana, ja aina välillä piti keskeyttää neulominen ja rasvata kädet. Neuletuntumaltaan lanka oli vähän samanlaista kuin puuvilla, se ei juuri joustanut. Tavallaan aika epämiellyttävä lanka, mutta jotenkin kuitenkin tykkäsin. Olisi tuosta voinut jotain muutakin tehdä, ellei sen valmistusta olisi lopetettu.

Välillä on käynyt mielessä, että Tangled Yoken voisi tehdä uusiksi ohjeen langasta, Rowan Felted Tweedistä. Taitaa kuitenkin olla niin, että mieluummin kokeilen jotain uutta.


B-side Cardigan - palmikkoneuletakki
17.7.-28.8.2010
Lanka: Araucania Ranco, väri 102/PT484, 300 g
Puikot: 3 mm
Koko: 32/34

Tykästyin vihreään niin, että halusin saada jotain muutakin samanväristä. Langaksi valitsin uuden tuttavuuden, käsinvärjätyn Araucania Rancon. Tykkään sen värinvaihteluista, jotka tuovat neulepintaan elävyyttä.

Tämä neuletakki on tällä hetkellä sarjassa "ihan kiva". Lanka on kiva, väri on kiva, palmikkokuvio on kiva, joustinneuleinen kaulus on kiva, puiset napitkin ovat kivat. Tämä on ollut ihan tiiviissä käytössäkin, mutta jostain syystä tämä ei kuitenkaan ole noussut suursuosikkeihini. Taitaa olla, että jokin tässä mallissa ei oikein imartele kroppaani. Kuvatkin ovat vähän kököt (nämä kaksi olivat tosiaan parhaat niistä miljoonista, joita otimme).

20.11.2010

Vaatekomeroni historiaa IV: Talvi



 
Owls - paksu pöllöpusero
12.-17.12.2009
Lanka: Drops Alaska, turkoosi, 520 g
Puikot: 4 ja 4,5 mm

Eräänä joulukuisena lauantaina huomasin, että sääennustus lupaa kovia pakkasia. Olin jo haaveillut tästä pöllöpuserosta, joten kävin ostamassa langat ja aloitin työn. Keskiviikkoaamuna neuloin viimeiset rivit ja päättelin langanpäät - neulomiseen meni siis alle 4 vuorokautta. Torstai menikin sitten rattoisasti, kun ompelin 48 nappia pöllöille silmiksi.

Tein puseron ohuemmasta langasta kuin ohjeessa, joten jouduin laskemaan ihan kaiken uudestaan. Onneksi valitsin ohuemman langan, koska tällaisenaankin pusero on TODELLA lämmin. Sen voi ottaa käyttöön vasta, kun on noin 15 astetta pakkasta. Vielä -20 asteessa pärjään mainiosti niin, että minulla on vain t-paita, pöllöpusero ja villakangastakki. -25 asteessa täytyy sitten jo harkita jotain lisälämmikettä.

En yhtään ihmettele pöllöpuseron suosiota. Koska se tehdään paksusta langasta ja suurimmaksi osaksi sileänä neuleena (ja ilman saumoja!), se on todella nopea tehdä. Kaarrokkeen pöllökuvio on aivan mahtava, ja minulla kävi tuuri, kun satuin löytämään napit, jotka näyttävät ihan pöllön silmiltä. Jos joskus teen vielä toisen pöllöpuseron, teen vain pari pientä muutosta: neulon helmaan lisää pituutta ja yritän saada kaula-aukon pienemmäksi.


Amused - palmikkokoristeinen ylösalaisinraglan Knittyn ohjeella
19.1.-4.2.2010
Lanka: Drops Karisma, tumma roosa, 530 g
Puikot: 3 ja 3,5 mm

Tämä oli ensimmäinen raglanini ja ensimmäinen ylhäältä alas neulottava puseroni. Laskeskelin melkein kaikki silmukkamäärät uudestaan, että sain puserosta istuvan. Lisäksi tein hihoista ja vartalo-osasta pidemmän kuin ohjeessa.

Tämän puseron juju on kaula-aukon ja kauluksen palmikkokuvio, joka näyttää hyvältä sekä oikealla että nurjalla puolella. Mielestäni pusero on hyvännäköinen ja monikäyttöinen.

18.11.2010

Vaatekomeroni historiaa III: Syksyn väri on ruskea



Syksy - neuletakki omasta päästä
27.8.-21.9.2009
Lanka: Drops Muskat, ruskea, 440 g
Puikot: 3 mm

Halusin vähän vanhanaikaisen puuvillaisen neuletakin, ja sellaisen sain. Mallineule on seuraavanlainen: *2 s sileää oikeaa, 2 s sileää nurjaa, 2 s sileää oikeaa, 2 s ainaoikeaa*. Takissa on istutetut hihat ja vyötärömuotoilut. Kaula-aukko on v:n mallinen. Hihansuissa, helmassa ja nappilistassa on 1o 1n -joustinneuletta. Puunapit sopivat kokonaisuuteen mainiosti.

Tässä takissa on yksi ainoa ongelma: luulin, että puuvilla lörpähtäisi käytössä nopeasti, ja siksi mitoitin takin hyvin niukasti. Lörpähtämistä ei kuitenkaan juurikaan ole tapahtunut, joten takki on etenkin hihoista melkoisen tiukka. Muuten tykkään tästä kovasti ja tämä on jo kahtena syksynä ollut yksi eniten käyttämistäni vaatteista.



Skepp-o-hoj - miehen palmikkopaita Ullan ohjeella
24.11.2007-18.11.2009
Lanka: Sirdar Snuggly DK, ruskea, 350 g
Puikot: 3 mm
Koko: S/M

Tämän tekemisessä kesti tavallaan 2 vuotta, mutta itse neulominen vei vain pari viikkoa. Aloitin työn talvella 2007, mutta jotenkin se alkoi heti kyllästyttää, ja puseronalku oli liian isokin. Syksyllä 2009 purin vanhan puseronalun ja loin uudet silmukat. Mieheni oli jo ehtinyt unohtaa koko puseron ja ilahtui suuresti saadessaan sen.

Mielestäni malli on todella kiva ja puserosta tuli hyvän näköinen. Valitettavasti akryylista ei ole mihinkään: pusero pysyi nättinä peräti pari viikkoa, ja sen jälkeen siitä tulikin ihan nyppyinen ja nukkainen.

16.11.2010

Vaatekomeroni historiaa II: Pretty in pink

Tein ensimmäisen puseroni, Roguen, kesällä 2007. Sen jälkeen aloittelin miehelleni palmikkopuseroa, mutta (osittain graduahdistuksen vuoksi?) kyllästyin siihen ja itse asiassa koko neulomiseen. Jossain vaiheessa puikot alkoivat kuitenkin taas kutsua, ja tuli mieleen, että olisi kiva kokeilla pitkästä aikaa puseron tai takin neulomista.


Stardust - pitsineuletakki Knittyn ohjeella
23.-30.3.2009
Lanka: Novita Rose Mohair, väri 705, 160 g
Puikot: 3,5 mm
Koko: XS

Halusin saada eräisiin juhliin jotain nättiä omatekoista, ja jostain syystä Stardust puhutteli. Se oli todella nopeatekoinen huolimatta siitä, että onnistuin tekemään kamalan virheen, jonka huomasin vasta 10 cm myöhemmin, ja mohairia on tunnetusti aika mahdotonta purkaa.

Tein neuleesta pidemmän kuin ohjeessa - joustinneuletta tuli 25 cm ja sen jälkeen pitsiä kainaloihin asti 15 cm. Jälkiviisaana voin todeta, että pitsineuleen osuuden olisi pitänyt olla vieläkin pidempi, jolloin solmiamisnauhat olisivat asettuneet alemmas. Tällaisenaan Stardust ei pue minua kovinkaan hyvin (se tekee etuvarustuksestani valtavan kokoisen ja hukkaa vyötäröni kokonaan), ja siksipä sille ei olekaan ollut juuri käyttöä.



Framboise - pitsinen kietaisuneule Novitan ohjeella
17.-24.6.2009
Lanka: Novita Tennessee, vaaleanpunainen, 330 g
Puikot: 3 mm
Koko: XS

Myös tämä oli nopeatekoinen neule. Muutin ohjetta sen verran, että tein kesäkäyttöön sopivat lyhyet hihat. Tämä neule sopii kropalleni huomattavasti edellistä paremmin, mutta jostain syystä tästä ei kuitenkaan tullut mitään suurta suosikkiani. Ehkä puuvilla on se, mikä tökkii, etenkin yhdistettynä tuohon pitsineuleeseen. Tuntuu, että puuvillasta on mahdotonta saada siroa, kaunista ja laskeutuvaa.

14.11.2010

Vaatekomeroni historiaa I: Alku

Edellinen postaus oli pikavilkaisu vaatekomeroni sisältöön. Nyt ajattelin esitellä hieman tarkemmin itse tekemiäni neulepuseroita ja takkeja.





Rogue - saumaton palmikkohuppari
heinä-elokuu 2007
Lanka: Novita 7 veljestä, vaalea farkunsininen, 600 g
Puikot: 3 ja 3,5 mm
Koko: 35,5"

Tämä oli ensimmäinen omatekoinen puseroni. Olin ajatellut, että minusta ei olisi puseron tekijäksi, mutta tämä syntyi yllättävän helposti. Tekemistä helpotti se, ettei puserossa ollut saumoja. Rogue on myös siitä kiva neule, että siinä on hyvin paljon sileää neuletta (helppoa, aivotonta ja nopeaa) mutta kuitenkin sille vastapainoksi myös palmikkokuvioita, jotka tarjoavat pientä haastetta ja tekevät puserosta kivan näköisen.

Tykkäsin Roguesta kovasti, mutta jostain syystä en oikein osannut käyttää sitä. Yksi syy on se, että hihat jäivät liian lyhyiksi, ja niitä oli hankala alkaa pidentämäänkään. Kun äitini näki puseron ja kuuli, ettei minulla ole sille käyttöä, hän tarjoutui heti adoptoimaan sen.

Olen silloin tällöin ajatellut, että olisi kiva tehdä uusi Rogue jostain paremmasta langasta kuin 7 veljestä. Saa nähdä, tartunko joskus tuumasta toimeen vai päädynkö aina kokeilemaan jotain uutta.

11.11.2010

Vaatekomeroni kätköistä

Siivoilin vaatekaappeja. Hävitin vaatteita, joita en enää syystä tai toisesta käytä, ja järjestelin loput paremmin. Neulepuseroiden ja neuletakkien osastolla on havaittavissa kiinnostava ilmiö: tätä nykyä hyvin suuri osa neuleistani on omatekoisia. Olen ajatellut esitellä parhaita näistä aiemmista tekeleistäni yksityiskohtaisemmin myöhemmin, mutta tässä pikakatsaus vaatekaappeihini. 


Vasemman pinon ylimmäinen neule, valkoinen pusero, on Anttilasta. Se on niitä harvoja kaupan neulepuseroita, joita viitsin vielä käyttää - se on 100% villaa, ja niin ollen oikeasti lämmin ja hyvä. Sen alapuolella on Halla, jonka jo olenkin esitellyt. Hallan alapuolelta löytyy Amused viininpunaisesta Drops Karismasta, ja alimmaisena on Owls Drops Alaskasta. Molemmille oli paljon käyttöä viime talvena. Toivottavasti tänä talvena tulee samanlaiset pakkaset!

Oikeanpuoleisessa pinossa on puuvillaneuleita. Ylimmäinen (violetti) on oma tekeleeni, ensimmäinen omasta päästä tekemäni pusero, jolle ei oikein ole ollut käyttöä. Muut ovat (kuten arvata saattaa) kaupan neuleita - en todellakaan ala tikuttaa puuvillapuseroa tai -takkia ohuenohuesta langasta.


Tässäpä sitten neuletakit. Vasemmalla on kaupasta noin 10 vuotta sitten ostamani kirjava akryyli-puuvilla-villahärpäke. Tätä nykyä en todellakaan fanita akryylia, mutta olen säästänyt tuon takin, koska se on ihan kiva silloin tällöin käytettäväksi. Siitä eteenpäin on muutama ohut neuletakki, useimmat sekoitus puuvillaa ja jotain tekokuitua. Sellaisille minulla on paljon käyttöä keväästä syksyyn ja sellaisia aion ostaa vastakin, koska niitä on lähes mahdoton tehdä itse (ainakaan minun löysällä käsialallani).

Kaikki muut neuleet ovatkin ihan itse tekemiäni. Ensin on ruskea puuvillaneuletakki Drops Muskatista, ihan omasta päästä. Sitten kaksi vihreää takkia: B-Side Cardigan Araucania Rancosta ja Tangled Yoke Cardigan Drops Silke-Tweedistä. Puna-violettikirjavan Vadelmaisen olenkin jo esitellyt. Vadelmaisen jälkeen oikealla on Stardust Novita Rose Mohairista. Viimeisenä on kaksi Novitan ohjeella tehtyä kietaisupuseroa, punainen Novita Tennesseestä ja harmaa Novita Rose Mohairista. Stardust ja kietaisuneuleet ovat jääneet melko vähäiselle käytölle, mutta kaikkia muita näistä käytän säännöllisesti.


Tällä hetkellä tekeillä on vähän juhlavammaksi tarkoitettu neuletakki Araucania Rancosta. Kiireessä ei saa aikaiseksi mitään hyvää, ja niin taitaa käydä tässäkin tapauksessa. Tästä on nyt tulossa 3/4-hihainen neuletakki, joka kiinnitetään soljella ja jossa on hihansuissa ja helmassa muutama kerros pitsiä. Kaula-aukkoa pitää vielä vähän miettiä (vaihtoehtoina ovat joko perus-v-aukko tai sitten huivikaulus), mutta onhan tässä vielä vähän aikaa, kun olen vasta vyötäröllä menossa. Alun perin ajattelin hihansuihin ja helmaan jotain siroa palmikkokuviota, mutta tuntui, että tässä langassa on liikaa värinvaihtelua sellaiseen. Mielessä kävi myös, että etukappaleissa, koko vartalo-osassa tai koko vartalo-osassa vyötäröstä alaspäin olisi voinut olla jonkinlainen pitsikuvio, mutta sitten ajattelin, että haluaisin mieluummin jotain yksinkertaista. Enää ei oikein ole aikaa purkaa ja tehdä uudestaan, joten näillä mennään. Jos neuletakki valmistuttuaan näyttää liian yksinkertaiselta, voin ehkä ostaa jonkun kivan korun sen kanssa käytettäväksi.

Haaveissa on paljonkin kaikenlaista, mutta tässä kolme päällimmäistä ideaani:
1) Haluaisin tehdä Drops Delightistä toisen kietaisupuseron samoilla spekseillä kuin Halla. Värinä voisi olla 05 (ruskea-beige-harmaa-roosa). Sitä voisi käyttää monissa eri tilanteissa ja myös ulkoillessa takin alla.
2) Haaveissa pyörii joku vähän pidempi palmikkotakki suunnilleen 7 veljestä -paksuisesta langasta (paksummasta langasta saisi nopeammin valmista ja näyttävämpää jälkeä, mutta siitä tulisi kyllä minulle liian kuuma), mutta mitään selkeää mielikuvaa ei ole. Vaihtoehtona pidemmälle palmikkotakille olen pyöritellyt mielessäni Blackberryä. Molemmat olisivat kivoja hameen kanssa silloin, kun haluaa näyttää hienommalta. Esimerkiksi luonnonvalkoinen olisi kiva väri ja sopisi hyvin talveen. Drops Karismassa on myös pari beige/ruskeakirjavaa väriä, jotka saattaisivat soveltua.
3) Jostain syystä haluaisin hirveästi tehdä Monday Morning Cardiganin ja käyttää sitä kotona töitä tehdessäni kylmempinä päivinä. Aina, kun alan tehdä töitä ja haen huivia harteilleni, mieleen tulee, että tuo takki olisi kyllä kiva. Väri voisi olla turkoosi, jolloin sitä voisi käyttää myös kodin ulkopuolella, tai sitten voisin heittäytyä täysin villiksi ja tehdä kirkkaahkonpunaisen tai oranssin takin (ne värit eivät pue minua, joten silloin takki jäisi kotikäyttöön).