27.10.2010

Postinkantajaa odotellessa...



Tästä se oikeastaan lähti. Löysin Etsystä söpön soljen, ja pakkohan se oli tilata. Se tulee Atlantin takaa, joten en odottele sitä vielä tällä viikolla. Samalla tilasin toisen soljen Vadelmaista varten.


Priimasta tilatun langan sen sijaan pitäisi tulla ihan näinä päivinä, ehkä jo tänään. En ole malttanut lähteä yliopiston kirjastolle, vaikka minun pitäisi käydä siellä työasioissa, vaan olen tehnyt töitä kotona siltä varalta, että postinkantaja tulisi soittamaan ovikelloa pakettini kanssa.

Näistä pitäisi tulla yksinkertaisehko neuletakki omasta päästä, ehkä jotain pientä pitsi- tai palmikkoyksityiskohtaa. Olen googlettanut muun muassa hakusanoilla "heart lace" ja "heart cable", ja Ravelryn haku on myös ollut kovassa käytössä. Ajattelin tätä juhliin mustan kotelomekon kanssa, mikä on muuten erinomainen idea, mutta kun kyseisiin juhliin on vain reilut kolme viikkoa aikaa. No, yksi vyyhti viikossa ei ole mahdoton tahti. Kun vaan nyt saisin ne vyyhdet...

23.10.2010

Syksyn viimeiset puutarhajutut

Nyt on sitten porkkanasatokin korjattu. Porkkanoista tuli yllättävän isokokoisia ja hyvin suuri osa oli syömäkelpoisia. Sato jäi tietenkin pieneksi, koska ämpäriin ja pieneen parvekelaatikkoon ei paljoa mahdu. Parvekelaatikossa, joka sai vähemmän aurinkoa kuin ämpäri, oli paljon vaaleankeltaisiksi jääneitä porkkanoita, joita emme uskaltaneet syödä (eikä kyllä tehnyt mielikään). Olemme jo syöneet suuren osan porkkanoista: yhtenä iltana televisiota katsoessa napostelimme porkkana- ja kurkkutikkuja ja dippejä. Tänä vuonna porkkanoista tuli makeita ja hyviä.


Vuonna 2009 meillä oli kaupungilta vuokrattu puutarhapalsta. Se jäi hieman huonolle hoidolle. Salaateista tuli kitkeriä kastelun puutteen vuoksi ja rucolat katosivat jonkin sortin ötököiden suuhun, mutta syksyllä metrin korkuisten rikkaruohojen keskeltä löytyi kuin löytyikin perunoita sekä runsaasti porkkanoita. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, sen kesän porkkanat jäivät melko pieniksi. Niitä tuli käytettyä paljon esimerkiksi kasvissosekeittoon.


Tässäpä vielä parvekepuutarhan plussia ja miinuksia verrattuna vuokrapalstaan:

+ Parveke on ihanan lähellä. Ei tarvitse lähteä erikseen puutarhaa hoitamaan, mikä tarkoittaa, että sitä tulee todennäköisesti hoidettua useammin ja paremmin.
+ Kasteleminen on helpompaa - keittiöstä parvekkeelle on koko lailla lyhyempi matka kuin vedenottopaikalta omalle puutarhapalstalle. Kasvit menestyvät huomattavasti paremmin, jos saavat riittävästi vettä.
+ Parvekkeella ei ole rikkaruoho-ongelmaa.

- Parvekkeella on rajoitetusti tilaa. Parvekkeen koko rajoittaa viljelysten määrää, ja ämpäreissä ja laatikoissa ei välttämättä ole niin paljoa tilaa kuin kasvien juuret tarvitsisivat.
- Kasvit eivät ehkä saa riittävästi aurinkoa. Meillä aurinko kyllä paistaa parvekkeelle melkein koko päivän, mutta jotkut kasvit jäivät kuitenkin varjoon.
- Kasvatuslaatikot ovat kalliita (meillä mies ratkaisi ongelman nikkaroimalla laatikot itse).
- Pieneltä näyttävä laatikko vetää uskomattoman määrän multaa, joten sitä saattaa joutua raahaamaan kaupasta yllättävän paljon (onneksi meillä on auto ja hissi).
- Jotkut ovat sitä mieltä, etteivät kasvit kasva vesijohtovedellä yhtä hyvin kuin sadevedellä. Eräs ystäväni antoi vinkin, että kesällä voisi ottaa uintireissuille kanisterin mukaan ja tuoda järvestä kasteluvettä, mutta siinä olisi kova työ.

21.10.2010

Eliina

Syksyn pimeisiin iltoihin (ja rehellisesti sanottuna myös sateisiin työpäiviin) ruskeasävyisen yöpuvun ja valkoisten palmikkosukkien kanssa käytettäväksi.




Eliina - Lankakomeron suunnittelema pitsihuivi
5.-19.10.2010
Lanka: Drops Alpaca, väri 0100, 150 g
Puikot: 3 mm
Virkkuukoukku: 2,5 mm

Tein huivin melkein täysin ohjeiden mukaisesti. Ainoa muutos oli, että toistin kaavion II ainostaan 8 kertaa. Onnistuin laskemaan langan menekin hyvin ja käyttämään langan äärimmäisen tarkasti - jäljelle jäi alle puoli metriä!

Huivi oli todella helppotekoinen (reunan pitsiä ja reikärivejä lukuunottamattahan se on pelkkää sileää oikeaa), eikä virkkaamalla päätteleminenkään tuottanut hankaluuksia. Lisäksi huivi on todella viehättävän näköinen, joten eipä tätä ohjetta voi muuta kuin suositella!

13.10.2010

Halla


Halla - saumaton ylösalaisinraglan omasta päästä
28.8.-3.10.2010
Lanka: Drops Delight, väri 07, 270 g
Puikot: 2,5 mm

Piti saada syksyinen villapaita, ja tällainen siitä sitten tuli. Halusin välttää saumoja ja niinpä valitsin taktiikaksi ylösalaisinraglanin. Etukappaleiden reunoissa tein tasaisesti lisäyksiä, tosin näin jälkikäteen ajatellen ne olisi kannattanut rytmittää vähän eri tavalla istuvamman tuloksen aikaansaamiseksi. Vyötärölle saakka neuloin tasona, vyötäröllä yhdistin etukappaleet toisiinsa ja jatkoin pyörönä. Vartalo-osassa on vyötärön kohdalla muotoilut. Hihoissa kaventelin tasaisesti. Helmassa ja hihansuissa on päärmeet, ja sekä vartalo-osaan että hihoihin tein valesauman nostamalla yhden silmukan joka toisella kerroksella. Etukappaleiden reunat ja kaula-aukon huolittelin poimimalla reunasta silmukoita ja neulomalla muutaman kerroksen sileää oikeaa, sitten yhden kerroksen nurjaa ja vielä muutaman kerroksen sileää oikeaa, jonka taitoin nurjalle puolelle.

Tykkään, ja tälle tulee varmasti paljon käyttöä. Lämminkin tämä on. Ja värit sopivat syksyyn ja alkutalveen ihanasti.

Drops Delight on mielestäni ihana lanka neuloa. Värit liukuvat kauniisti. Langassa on paksuusvaihteluita, jotka antavat sille käsinkehrätyn vaikutelman. 

Esitellään tässä lopuksi ensimmäinen työ, jonka Drops Delightistä tein:




Vadelmainen - huppari omasta päästä
23.12.2009-21.1.2010
Lanka: Drops Delight, väri 06, 290 g
Puikot: 2,5 mm

Vartalo-osa on neulottu saumattomana. Takissa on istutetut hihat, ja hihoissa on (rumat) saumat. Vyötäröllä on tietysti muotoilut. Tässäkin on helmassa ja hihansuissa päärmeet ja etukappaleiden ja hupun reunassa viimeistely. Ajattelin ensin, että tähän tulisi vetoketjukiinnitys, mutta sitten totesin, että ilmankin pärjää. Välillä tosin käy mielessä, että tuohon voisi kuitenkin lisätä jonkun soljen. 

Olen käyttänyt tätä tosi paljon, koska se on ihanan lämmin ja kätevän mallinen ja siinä on mahtavat värit. Sitä voi yhdistellä uskomattoman monien eri vaatteiden kanssa.

11.10.2010

Akkujen lataamista

Olimme viikonlopun vuokramökillä noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä kotoa - riittävän kaukana, että arjen kiireet unohtuivat kokonaan.




Nautimme syksyisistä maisemista ja kävimme pienellä kävelyllä, joka eksymisen vuoksi venähti kolmetuntiseksi. Tulipahan ainakin liikuntaa!






Puusauna on meille kaupunkilaisille harvinaista herkkua. Uiminenkin olisi houkuttanut, mutta vesi oli todella alhaalla eikä tehnyt mieli kahlata metritolkulla.


Ruokapuolessakaan ei ollut valittamista: Meillä oli mukana punaviiniä, Pandan suklaakonvehteja, juustoja ja keksejä. Yhtenä iltana teimme ruoaksi muhkeat pizzat, ja lähtöaamuna nautimme patongit, joissa oli täytteenä broilerinfileitä, vihanneksia ja valkosipulimajoneesia.



Loma tuli todella tarpeeseen. Nyt on akut ladattu ja jaksamme taas arjessa eteenpäin. Mökkeily syksyisen luonnon keskellä oli niin mukavaa, että tästä voisi ehkä jopa tehdä jokavuotisen perinteen.

5.10.2010

Aikuisuuden iloja

Kun aamulla on käynnistysvaikeuksia, voi nauttia Forsmanin kirsikkateetä ja edelliseltä illalta jäänyttä omenapaistosta kera vaniljakastikkeen...


... ja lukea aamiaispöydässä Maeve Binchyä på svenska.

1.10.2010

Suoraan sisustuslehdestä

Meidän kotimme ei todellakaan ole suoraan sisustuslehdestä. Aluksi suurin osa huonekaluistamme oli lapsuudenkotiemme perintöä. Sängyn sentään ostimme uutena, ja keittiön pöytä oli lainassa vuokraisännältä. Pian huonekalut alkoivat vaihtua ja uusiakin alkoi tulla joukkoon. Miehen lapsuudenkodista tullut vuodesohva vaihdettiin toiseen, ilmaiseksi saatuun, aivan yhtä huonokuntoiseen ja rumaan mutta vähän mukavampaan istua. Erään kerrostalon rappukäytävässä oli ihan kivannäköinen työpöytä, johon oli kiinnitetty lappu "saa ottaa" - ja minähän otin, koska se oli kauniimpi ja parempikuntoinen kuin entinen. Kirpputorilta matkaan tarttui kiva tuoli olohuoneeseen, hinta pari euroa. Kun muutimme uuteen asuntoon, tarvitsimme keittiöön pöydän ja tuolit; niistä maksoimme muistaakseni jo kaksikymmentä euroa. Parin viime vuoden kuluessa olemme vähitellen korvanneet vanhoja huonekaluja jopa kaupasta ostetuilla huonekaluilla - uusilla, enemmän silmää miellyttävillä. Mitään suurta yhtenäistä linjaa sisustuksessamme ei kuitenkaan ole.

Nautin sisustuslehtien selailusta, vaikka löydän niistä harvoin mitään sellaista, mitä palavasti haluaisin meillä toteuttaa. Elokuun Koti ja keittiö -lehdessä kuitenkin oli aivan mainio idea: nuori taiteilija- ja suunnittelijapariskunta säilytti pensseleitään säilyketölkeissä! Olin jo pitkään tuuminut mielessäni, että kynäpurkki voisi olla helppo tapa saada järjestystä tähän kaaokseen, mutta en ollut löytänyt mieleistäni. Nyt ryhdyin tuumasta toimeen ja poistin kahdesta tomaattimurskapurkista etiketit.


Yhdessä purkissa säilytän kuulakärkikyniä, lyijykyniä, yliviivaustusseja ja viivotinta. Sen paikka on keittiön pöydällä, koska luen ja teen paperitöitäni mieluiten siellä.


Toisesta purkista löytyvät värikkäät tussit. Sitä säilytän työpöydälläni olevassa korissa, josta löytyvät myös kirjekuoret, rei'itin, teippi, nitoja, postimerkit ja muut kotitoimiston tärkeät tavarat. Muistilappuja on mukava kirjoitella pirteän värisillä tusseilla, ja tussit purkissaan ovat mielestäni piristävä näky.